Aarrekartta

Tänään tehtiin koulussa aarrekartta. Toiveet on kylvetty ja nyt annetaan itämiselle aikaa. Selkeyttää myös omia ajatuksia, kun pitää sanoittaa itselle ja kuvittaa näkyvästi, mistä haavailee ja mitä TAHTOO!

Hiljaisuuden Retriitti

Monet ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä Hiljaisuuden Retriitissä tapahtuu, joten päätin vielä avata aihetta. Olemme puhuneet tunneilla yksinäisyydestä/yksin olosta, osallisuudesta, syrjäytymisestä, työhyvinvoinnista, omasta jaksamisesta ja omasta ajasta; nämä kaikki voidaan yhdistää Hiljaisuuden Retriittiin. Viime elokuun retriitti oli minun 10. retriitti. Nautin suunnattomasti siitä, että saan olla viikolopun välittämättä tai huolehtimatta mistään. Siellä ei tarvitse tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, eikä ilmoitella, että nyt menen lenkille tai päiväunille, vaan kaiken saa tehdä ihan omaa itseään kuunnellen. Hiljaisuuden Retriitti pidetään Kymin srk:n leirikeskuksessa Höyterissä, joka on meren rannalla. Jokaiselle löytyy oma "kolo" jossa voi nauttia meren äänistä ja auringosta tai myrskytuulista.

 Seuraavat ovat otteita Retriitin alussa jaettavasta "Tullessasi hiljaisuuteen" -ohjeistuksesta. Hiljaisuudessa ihmisen on helpompi pysähtyä arvioimaan elämänsä suuntaa, mahdollisesti tarkistaa sitä ja sen jälkeen palata toteuttamaan kutsumustaan arkielämän kiireen keskelle. Yhteinen päivärytmi on väljä, kuitenkin säännöllinen. Runkoina ovat hiljaisen huoneen rukoushetket ja raamattumeditaatiot sekä ns. virikepuheet, joiden avulla syvennetään päivän aihetta. Osanottajat eivät keskustele keskenään. Retriitin hiljaisuudessa on jännite: yksin ja yhdessä. Hiljaisuus vapauttaa meidät lähimmäistemme meihin kohdistamista odotuksista, kun on vapaus kulkea toisten joukossa sanomatta sanaakaan, edes tervehtimättä, ei tarvitse huolehtia siitä, miten esiintyisimme eduksemme muiden silmissä-Hiljaisuus vaatii oman totuttelunsa. Se koetaan usein voimakkaana vapauttavana yhteyttä luovana elämyksenä. Koska osanottajalla on tavallista enemmän aikaa itselleen, mieleen voi nousta myös hämmentävitä ja vaikeita asioita. Retriitin ohjaajat ovat käytettävissä keskustelua ja rippiä vasten sovittuina aikoina. Itselle ei tarvitse asettaa odotuksia eikä tavoitteita. "Lopputilitystä" ei tarvitse miettiä, poislähtiessä ei raportoida tuntemuksia. Ei ole olemassa oikeaa tapaa olla retriitissä. Oikeaa on se. mikä kullekin osallistujalle on mahdollista hänen elämäntilanteessa.

Jos kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan Hiljaisuuden Retriittiä!

Oppiminen ja motivaatio

"Pohdi omaa oppimistyyliäsi!" Tämä oppimispäiväkirjatehtävä on jäänyt minulta tekemättä, vaikka se annettiin jo syyskuussa. Ilmeisesti aivot ovat tehneet työtään hiljaisuudessa, koska tänään minulle valkeni, millä tavalla haluan opiskella. KYAMK oli esittelemässä meille jatko-opintomahdollisuuksia sekä mahdollisuutta jo perustutkinnon aikana suorittaa ammattikorkeakoulun opintoja. Nuorisopuoli voi käsittääkseni hyödyntää näitä opintoja osaamisalaan kuuluviin vapaavalintaisiin opintoihin. Aikuisilla on myös oikeus opiskella ilmaiseksi näitä tiettyjä kursseja Ekamin opintojen aikana. Ammatillisen perustutkinnon aikana suoritetut AMK-opinnot hyväksytään osaksi tutkintoa, jos hakeutuu jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun. Niinpä ilmoittauduin kurssille "Yrityksen perustaminen ja markkinointi 5 osp/ 5 op". Toteutusajankohta on 20.1. - 1.5.2016. Toteutustapana on oppimistehtävät, verkko-opinnot ja LCCE ("Learning and Competence Creating Ecosystem, Oppimisen ja Osaamisen Ekosysteemi. Se on uusi pedagoginen ja organisatiollinen lähestysmistapa opintoihin, jossa koulun rooli on mahdollistaa ja tukea oppimista eikä sanella tiukkoja kurssisisältöjä")
Osaamisalan opinnot ovat olleet hyvin käytännönläheisiä ja nyt huomaan, että olen kaivannut teoriaopintoja; se tunne, kun saa tentistä täydet pisteet, on hyvin palkitseva. Toki kaikki osaaminen pitää käytännössä osoittaa, siihenhän koko näyttötutkintojärjestelmä perustuu. Tässä järjestelmässä on suuri rooli työssäoppimisen ohjaajalla ja tutkinnon vastaanottajalla. Toiset osaavat ohjata olennaisissa asioissa ja antaa sekä positiivistä että negatiivistä palautetta. Toisilta taas ei saa minkäänlaista ohjausta tai palautetta, vaikka pyytäisi. Tai sitten negatiivinen palaute annetaan vasta arviointikeskustelussa, kun enää ei ole mahdollisuutta muuttaa toimintatapojaan.

Motivaatio opiskeluun on ollut vähän hukassa viimeaikoina, niinkuin monella muullakin ryhmässämme tai ainakin monella on tehtävät kasaantuneet ja aiheuttaneet stressiä. Itselläni Kummikuntoutuja projekti on hyvällä mallilla ja kirjallinen raportointikin viimeisiä toteutuksia ja arvioneta vaille valmis. Oppimispäiväkirjaa en voimut työssäoppimisjakson aikana kirjoittaa, koska tämä blogi on julkinen. Viime viikolla saimme oppimispäiväkirjatehtäväksi piirtää oma vuorokausikello ja pohtia, jääkö itselle omaa aikaa joka päivä vähintään 20 minuuttia. Minun ei tarvinnut piirtää kelloa, vaan tiedän, että minulla on reilusti ihan omaa aikaa joka päivä. Ongelma vaan on ollut, että olen käyttänyt sen ajan ja paljon muutakin aikaa vain nojatuolissa istumiseen. Siinä samalla on toki syntynyt sukkia ym. käsitöitä, mutta mitään opiskeluun liittyvää en ole saanut aikaan. Liikunnanharrastaminenkin on jäänyt vähiin. Tämä on sellainen itseään ruokkiva kierre; kun on ruma-läski-tyhmä  -olo, niin ei voi lähteä liikkumaan ja kun ei lähde liikkumaan, niin sitten syö lohturuokaa eikä jaksa lähteä liikkumaan ja olo on sitten sen mukainen.
Ehkä isoin asia, joka minua on mietityttänyt viimeaikoina on lähestyvä päätös, joka on tehtävä. Eli minun täytyy irtisanoa itseni aiemmasta työpaikasta keväällä, kun opintovapaa loppuu. Jos irtisanomisaika on 1 kk ja viimeinen työssäoppiminen päättyy huhtikuun lopussa, niin irtisanominen on tehtävä jo maaliskuussa eli aikaa ei enää ole paljoakaan. Mitä, jos en löydäkään sitä mukavaa työpaikkaa tai edes mitään siedettävää? Oman yrityksen perustaminen on pyörinyt mielessä jo jonkun aikaa. No nyt sitten olen edennyt askeleen siihen suuntaan. Toivon, että AMK-opintojen myötä saan vastauksen siihen, olenko tuleva Yrittäjä?