Kummikuntoutujaprojekti kohdistettuna kriteereihin

                                                            

                              TYÖPROSESSIN HALLINTA

·         olen oppinut tekemällä kk:lle kuntoutumista tukevan suunnitelman, toteuttamalla sitä ja arvioimalla sen toteutumista. Suunnitelma noudattaa kk:lle tehtyä virallista palvelusuunnitelmaa, joka sisältää kuntoutuksen sekä fysioterapian tavoitteita 

·         kuntouttava työote tarkoittaa esim. että pyydän aina kk:ta laittamaan/vapauttamaan pyörätuolin jarrun ja annan aikaa rullata pyörätuolin itse paikasta toiseen 

·          olen kertonut työntekijöille havaintoni muutoksista kk:n voinnissa tai käyttäytymisessä (esim. epätavallisen janon, yhteislaulutilaisuudessa kk pyysi useamman kerran vettä mukiin minun juomapullosta ja joi kaikki tosi reippaasti, vaikka yleensä juominen kestää ja siihen pitää houkutella)

·         olen suunnitellut menomme kuntoutujalähtöisesti; kk rakastaa laulamista siis yhteislaulutilaisuudet

·         kustannustietoisuutta yhteiskunnallisella tasolla: käytimme toisen opiskelijan ja hänen kk:n kanssa yhteistä inva-taksia, kun menimme Kauneimmat Joululaulut tilaisuuteen 

                                                          TYÖMENETELMIEN, TYÖVÄLINEIDEN JA MATERIAALIN HALLINTA

·         opin arvioimaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä havainnoimalla (liikkuminen, ilmeet, eleet, ääntely), haastattelemalla (kysymysten asettelu, vastauksen odottaminen ja tulkinta esim. yleensä vastaus on myöntävä, mutta se ei välttämättä pidä paikkaansa, tykkätkä koirista? joo….onko sun koira iso? ei.. pelkäätkö koiria? joo) 

·         kirjallinen materiaali ja työntekijöiden haastattelut antoi paljon tietoa hänen menneestä ja tämänhetkisestä toimintakyvystään 

·         kuntoutumista tukevassa suunnitelmassa oli fyysistä toimintakykyä tukeva osuus, hernepussijumppa (liian vaikea, muutokset, toteutus, arviointi) 

·         opin käyttämään poikkihierontaotteita spastisuuden lievittämiseksi 

·         opin tukemaan kk:n myönteistä minäkuvaa ja itseluottamusta enkä  esim. puuttunut asiaan, kun hesessä ranskalaisia tippuu tarjottimelle tai ruokaliinalle, vaan pyysin häntä itse ne noukkimaan (tunne, että selviää ilman apua julkisissa tilanteissa) 

·         otin huomioon kk:n normaalin päivärytmin, enkä vienyt häntä elokuviin klo 19.30, jolloin hän on jo normalisti menossa nukkumaan 

·         opin valitsemaan sosiaalista toimintakykyä tukevia menoja; yhteislaulutilaisuudet ja muistin myös aina kysellä hänen harrastuksestaan (kuorolaulu)

·         kävin apuvälinelainaamossa kysymässä onko erästä apuvälinettä saatavilla, sellaisia on kuulemma joskus teetetty yksityisesti, mutta sain vinkin miten ko. apuvälineen voisi tehdä itse. Asiaa oli myöhemmin käsitelty myös tiimissä ja tilattu samaan asiaan auttava apuväline. 

·         tapaturmien ennaltaehkäisynä muistin aina pyytää lukitsemaan pyörätuolin jarrun 

·         ohjasin kk:lle yksilöllisesti terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa ja pyysin hänet mukaan aina, kun järjestin yksikössä liikuntaa ryhmille 

·         opin muistamaan, että jos lähdetään kotoa, täytyy tarkastaa meneekö paluu yli lääkkeenottoajan ja lääke siis mukaan, jos menee 

·         mietin ja kerroin työntekijöille palattuamme yhteislaulutilaisuudesta, jossa kk:ta janotti, että voisiko jano johtua ennen lähtöä hänelle annetusta ylimääräisestä rauhoittavasta lääkkeestä. Lääkkeen haittavaikutuksista ei kuitenkaan löytynyt suun kuivumista tai janon tunnetta 

                               TYÖN PERUSTANA OLEVAN TIEDON HALLINTA

·         kertasin anatomiasta lihaksia, jotka auttavat vartalon kannattelussa ja hyvän istuma-asennon säilyttämisessä (selän ojentajalihakset)

·         hankin tietoa spastisuudesta ja uutta oli, että sitä pystytään lieventämään hieronnalla, sivelyllä ja liikeratajumpalla

·         elämänhallinnan tunteelle on tärkeää, että tuntee tulevansa kuulluksi

·         vammaisten asumispalvelut 

·         syrjäytymisen riski on olemassa, jos haluaa esim. vain olla yksin huoneessaan 

·         verkostotyön merkitys; yhteistyö päiväkeskuksen ja ryhmäkodin välillä 

·         uutta lääkehoidosta; vammaisilla estetään kuukautiset hormonilääkityksellä kokonaan

·         vammaisilla on erityishuoltolaki ja vammaispalvelulaki 

       ELINIKÄISEN OPPIMISEN AVAINTAIDOT

·         vuorovaikutus ja yhteistyö: kerroin hyvissä ajoin, koska olemme lähdössä jonnekin ja muistutin esim. ruuan perumisesta, jos kk ruokailee muualla, 

·         toimin ergonomisesti siirtotilanteissa ja opettelen edelleen muistamaan oman hyvän työ- asennon myös tilanteissa, joissa ei varsinaisesti siirretä, vaan kumarrellaan muuten vaan 

·         olen purkanut tunteitani ryhmäläisten kanssa yhdessä ja joidenkin kassa yksityisesti sekä ryhmän facebookissa ja saanut tukea!

Työhyvinvointi

Jos stressitasoni nousee, huomaan sen ensimmäiseksi nukkumisessa ja unen laadussa. Nukahtaminen ei tuota ongelmia, mutta aamuyöllä herään ja alan välittömästi miettia asioita, enkä saa enää unta tai uni on katkonaista koko loppuyön. Tämän voi aiheuttaa myös positiiviset asiat, jotka mietityttävät. Usen herään yöllä ja samalla silmänräpäyksellä keksin ratkaisun johonkin ongelmaan eli aivot ovat tehneet työtään kaikessa hiljaisuudessa. Fyysiseen toimintakykyyn vaikuttaa myös se, että menossa on monta asiaa yhtäaikaa, jolloin terveelliseen syömiseen ei ehdi kiinnittää huomiota ja liikunnan harrastaminen jää, koska aikaa pitää käyttää muuhun. Fyysisen kunnon ylläpitäminen liikunnan avulla on ensisijalla elämässäjaksamisen tukemisessa.
Liikunta antaa voimaa myös psyykkiseen toimintakykyyn, mutta se ei yksinään riitä, jos jaksamisen ongelmat ovat psyykkisellä tai sosiaalisella puolella. Psyykkisesti toimintakykyinen ihminen tunnistaa omat tunteensa ja osaa käsitellä niiden aiheuttamia ristiriitoja. Vaikka tiedän, että motivaationi on kohdallaan, opin ja osaan asiota, niin välillä epätoivo valtaa mielen ja tulee ajatuksia, että onko minusta sittenkään lähihoitajaksi? Näihin ristiriitaisiin tunteisiin on auttanut niiden äänen kertominen muille ryhmäläisille. Yleensä kaaoksessa auttaa, kun tekee asian kerrallaan ja keskittyy siihen. Myös asioiden listaaminen tärkeys- tai tekemisjärjestykseen antaa minulle tunteen, että hallitsen kaaoksen. Olenkin oikea listamestari niin työ- kuin kotiasiossa; esim juhlia varten laadin ensin ruokalistan ja sen perusteella tarkan kauppalistan ja lopuksi töiden tekemisjärjestyksen, josta ruksaan aina tehdyn asian pois. Eikä matkallekaan voi lähteä ilman pakkauslistaa, niitä on koneella tallessa useita, eri tarkoituksia varten, ja niitä sitten päivitän uudelle matkalle.
Oman käyttäytymisen osuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työyhteisössä on mietityttänyt minua viimeaikoina. Jos työpaikan ihmissuhteissa ja ilmapiirissä on jotakin negatiivistä, aistin sen ehkä tavallista herkemmin. Mutta se miten, siihen reagoin, on ihan minun itseni vallassa. Huomaan helposti ajattelevani, että asiat kohdistuvat minuun tai aiheutuvat minusta, vaikka niin ei todellisuudessa ole. Ehkä tärkein asia on suhtautua asioihin yksittäisinä asioina, eikä heti ajatella, että no niin, täällä on siis kaikki huonosti. Sitten voisin myös olla jäämättä liikaa kiinni kunkin ihmisen antamaan ensivaikutelmaan, johon voi vaikuttaa esim. se ketä muita tilanteessa on, onko kiire, ja myös vuorokauden aika vaikuttaa moniin ihmisiin (aamuäreät on ihan eri henkilöitä iltapäivällä). Jos ennakkokäsitykseksi minulle jää, etten tule tuon henkilön kanssa toimeen, niin tämä negatiivinen ajatus muuttaa omaa käyttäytymistä ja näin varmaan tuleekin käymään.
Toimivassa työyhteisössä kaikki uskaltavat esittää eriävän mielipiteensä, joka otetaan huomioon päätöksiä tehdessä. On tärkeää, että kaikki sitoutuvat tehtyihin päätöksiin esim. hoitolinjoista, eikä päätökset saa olla vain johdon sanelemia. Hyvä esimies ei kuitenkaan jätä asioita niin, että päättäkää itse, ellei työyhteisö siihen kykene. Tällaisessa tilanteessa yleensä työyhteisön vahvin persoona korottaa itsensä johtajaksi. Hyvässä työyhteisössä jokainen joustaa, mutta puolustaa myös omia periaatteitaan.
Jostakin ihmisestä sanotaan, että hänellä on arvot kohdallaan. Kun ihmistä pyydetään luettelemaan omat arvonsa, on luettelossa usein: vapaus, suvaitsevaisuus, oikean ja väärän erottaminen, terveys, perhe, työ jne. Jos ajatellaan, että arvot ohjaavat tekoja ja valintoja eli arvot ovat valintoja, jotka näkyvät teoissa siis "ihminen elää arvojensa mukaan". Todellisa arvoja voidaan määritellä kysymyksillä: "Paljonko käytät rahaa tuloistasi arvojesi mukaiseen toimintaan?" "Paljonko käytät aikaa vuorokaudessa arvojesi mukaiseen toimintaan?" Minä olen määritellyt yhdeksi arvokseni terveellisen elämäntavan (ruoka, liikunta, uni). Joskus tuntuu kuitenkin, että se on vain Arvoihanne. Jos viikonloppuna käytän rahaa ja aikaa pizzaan, punaviiniin ja tv:n katseluun, niin ovatko silloin arvoni: Pizza, Punaviini ja TV?

Istuminen tappaa

istuminen perjantai
			tunnit	minuutit
aamupala	klo 6	klo 6.30		30
matka	klo 7.15	klo 7.45		30
tunnit	klo 8.00	klo 9.30	1	30
ruoka	klo 9.40	klo 9.55		15
tunnit	klo 10	klo 11.30	1	30
ruoka	klo 11.45	klo 12		15
tunnit	klo 12.15	klo 14	1	45
matka	klo 14.15.	15.45		30
ruoka ja tv	klo 17	klo 18	1
opiskelu	klo 18	klo 21	3
makoilua ja nukkumista
		yht	10	45
istuminen lauantai
			tunnit	minuutit
aamupala	klo 8.30	klo 9.30	1
opiskelu	klo 10.00	klo 13	3
matka	klo 13.45	klo 14		15
matka	klo 15.30	klo 15.45		15
ruoka	klo 16.30	klo 17.00		30
kirja tv	klo 18	klo 21	3
makoilua ja nukkumista
		yht	8	0

Istumista tuli tarkkailun mukaan perjantaina 10 tuntia ja 45 minuuttia ja lauantaina 8 tuntia. Tämä on aivan liikaa, vaikka istuminen ei olisikaan yhtäjaksoista. Pienikin katko itsumisessa auttaa, mutta kokonaismäärää pitäisi jokatapauksessa vähentää. Joten ohjeeksi tästä eteenpäin SEISO AINA KUN VOIT. Ja nyt lähden lenkille heti ruuan jälkeen, juuri siksi ruuan jälkeen, että ruokaa tulee syötyä vähemmän, kun on lähdettävä heti liikenteeseen eikä voi ottaa ruokalepoa.

Esteettömyys ei aina toteudu

Keksin loistavan idean, jolla tukea kehitysvammaisen kummikuntoutujani osallistumista normaalisuuden periaatteen mukaan kulttuuritapahtumaan. Tapahtuma olisi kotimainen elokuva "Nuotin vierestä". Kummikuntoutujani laulaa kuorossa, käy yhteislaulutilaisuuksissa ja hänelle iskelmä musiikki on tärkeää. Elokuva kertoo äidistä, joka haluaa osallistua Karaoken SM-kilpailuihin ja hänen pojastaan, joka lähtee häntä kyyditsemään Kotkaan, jossa kilpailu pidetään. Kävin itse katsomassa elokuvan ja minusta se olisi ollut oikein sopiva myös kehitysvammaiselle; puhutaan suomea, selkeä juoni, paljon lauluja, kesto 1 h ja 40 minuuttia (vaihtoehtona teatteriesitysten kesto väliaikoineen menee pitkälti yli kahden tunnin).
Ensimmäinen este näytti olevan aikataulu, esitykset alkavat klo 19.30 eli paluu ryhmäkotiin olisi vasta yhdeksän jälkeen ja silloin talossa on vain yksi ihminen yövuorossa. No olisihan se teoriassa mahdollista, että yökkö avustaisi asukasta iltatoimissa, kummikuntoutujani on täysin avustettava (pyörätuoli ja passiivinostin), mutta en uskaltanut edes ehdottaa ryhmäkodille moista järjestelyä.

Sitten huomasin, että sunnuntaisin esitykset ovat klo 17.00 ja Kinopalatsissa, Soitin siis sinne varmistaakseni onko lipunvaraamisessa jotakin erityistä. Aloitin tiedustelun kysymällä: "Pääseekö teille pyörätuolilla?" Vastaus oli, että pääsee, pitää vain muutama rappunen katutasosta nostaa, varmistin vielä, että siis kadulta sisäänhän on pari porrasta. Kun kysyin, missä hissi on, hän vastasi, että heillä ei vielä ole hissiä. Kotkalaiset tietävät, millaiset rappuset Kinopalatsissa on katutasolta aulaan; todella pitkät ja jyrkät eli olin aivan pöyristynyt. "Tarkoitatko, että ne pitkät rappuset pitäisi kantaa pyörätuolia? Ei teille todellakaan pääse pyörätuolilla, koska edes ystävälliset Invataksikuskit eivät varmasti suostu raahaamaan pyörätuolia ylös niitä rappusia."

Elokuvateatteri Trio 1 on katutasossa, mutta siellä kaikki esitykset alkavat 19.30. Ystävällinen asiakaspalvelija kyllä kertoi vielä, että avustaja pääsee ilmaiseksi elokuviin ja että molemmille kuitenkin varataan paikkalippu, vaikka pyörätuoli ei sitä paikkaa tarvitsekaan. Alla linkki elokuvaan, suosittelen katsomista kummikuntoutujan kanssa (kenelle se on mahdollista) tai ilman.

http://kotkanleffat.fi/elokuva/nuotin-vieresta/

Psyykkinen toimintakyky

Viime viikolla tuli tiukka paketti asiaa psyykkiseltä puolelta; käsiteltiin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, traumaattisen kriisin vaiheet ja ratkaisukeskeinen työskentely sekä tehtiin vuorovaikutuksen kehittämistehtävä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on raskas aihe käsitellä tai edes ajatella. Tämäkin mahdollisuus on  osattava ottaa huomioon hoitotyössä lasten kanssa työskenneltäesssä, mutta myös vanhuspuolella lapsuuden traumoilla voi olla pitkät seuraukset ja ne voivat tulla ilmi vasta muistisairauden muuttaessa aivojen toimintaa.
Tunnilla tuli mieleen, kun 6-vuotiaana kävin testeissä paikassa nimeltä Kasvatusneuvola. Muistan, että paljon teetettiin kirjallisia tehtäviä, piirtämistä, kuvioiden jäljentämistä ja nimeämistä, värittämistä jne. Hauskinta oli, kun sain vapaasti leikkiä leikkihuoneessa. Havainnoitsija kyseli leikistäni jälkeenpäin ja muistan, kun ihmettelin, että miksi hän on niin kiinnostunut siitä, että laitoin tyttönukelle housut jalkaan? Nyt tuli siis mieleen, että ehkä siinä oli hänen mielestään viitteitä seksulaalisesta hyväksikäytöstä, koska housuthan suojaavat.
Lähete testeihin tuli päiväkodista ja syynä oli tihentynyt virtsaamistarve eli aina, kun oli saatu ulkovaatteet päälle, niin ilmoitin, että pissattaa ja muutenkin kävin varmaan usein pissalla. Ehkä siinä on ollut jotakin epäilyttävää. Testien tuloksesta muistan, että minun sanottiin olevan älyllisesti 9-vuotiaan tasolla. Nämä ovat siis omia muistikuviani, enkä voi niitä enää tarkastaa äidiltäni, koska hänellä on jo jonkin verran edennyt muistisairaus. Ja virtsaamistarve on edelleen aika tiheä, aina kun lähtee ulos, pitää käydä vessassa, vaikka ei pissattaisikaan. Ja kaikissa kouluissa kautta aikojen, on välitunnilla pitänyt käydä vessassa. No hoitotyössä rakkoa on ehkä jo vähän koulutettu, kun työpäivän aikana ei välillä ehdi vessan, kuin kerran.

Traumaattisen kriisin vaiheet:
1. Shokkivaihe
Tästä vaiheesta traumaattisen kriisin kokenut ihminen ei yleensä muista mitään jälkeenpäin. Tärkeintä on hoiva ja huolenpito.
2. Reaktiovaihe
Tämän vaiheen reaktiot voivat olla laidasta laitaan; joku raivoaa, joku itkee, joku sulkeutuu. Joku voi haluta kerrata tapahtunutta aina ja aina uudestaan, kun taas joku ei halua puhua tapahtuneesta lainkaan. Vaikka aiemmin on sanottu, että on hyvä puhua, niin siihen ei pidä pakottaa. Ihminen puhuu sitten, kun on siihen valmis ja valitsee itse sen, kenelle puhuu.
3. Käsittelyvaihe
Käsittelyvaiheessa asiaa työstetään ja siihen kuuluvat jossittelut ja syvälliset pohdinnat. Tämä vaihe on välttämätön, jotta kykenee siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Tämä on varmaankin se Surutyö -vaihe.
4. Uudelleen suuntautumisen vaihe
Aikaa tapahtuneesta kuluu keskimäärin 1-2 vuotta, kun ihminen pääsee tähän vaiheeseen.


Ratkaisukeskeisestä työskentelystä tuli ensimmäisenä mieleen parisuhdeoppaat, joissa miehiä opetetaan kuuntelemaan naisen ongelmia, eikä ratkaisemaan niitä. Ikäänkuin nainen haluaisi vatvoa asioita ilman ratkaisua ja mies haluaisi ratkaista asiat heti pois päiväjärjestyksestä?
Olen kyllä samaa mieltä, kuin Ben Fuhrman avauskysymyksestä, millä asioita lähestytään: "Mitä toivoisit, että miten sun asiat olisivat?" Siitä on hyvä lähteä muuttamaan asioita pienin askelin ja konkreettisesti asia kerrallaan.

Lopuksi vielä vuorovaikutuksen kehittämistehtävä, jonka tein Alzheimerin tautia sairastavasta äidistäni. Ja oikeasti oivalsin, että näinhän tässä täytyy menetellä.

Tehtävä: Myönteisten poikkeuksien hyväksikäyttäminen toiminnan ja vuorovaikutuksen kehittämisessä.
Häiritsevää käyttäytymistä ei esiinny, kun kahvitellaan, leivotaan, katsellaan tv:tä tai lenkkeillään. Erona ongelmallisissa tilanteissa on se, että silloin tehdään jotakin sellaista, mitä hän ei täysin ymmärrä tai muista tai osaa itse tai ei ymmärrä tekemisen tarkoitusta. Tällaisia asioita on kahden viikon välein tapahtuva lääkkeiden jako dosetteihin ja siihen liittyvä lääkkeiden hankinta ja pankkiasioiden hoito.
Haluaisin, että äidillä säilyy leipomistaito sekä ajoittain ilmenevä ystävällisyys ja huumorintaju.
Joskus ongelmalliset tilanteet menevät ilman ongelmia ja todennäköisesti minä olen silloin käyttäytynyt erilailla: en ole provosoinut, enkä provosoitunut, en ole väittänyt vastaan, olen selittänyt ystävällisesti, en ole korottanut ääntäni ja olen ollut positiivinen.
Edistääkseni tätä toimivaa käyttäytymistä, tein suunnitelman, jonka perustana on tieto näistä olemassa olevista poikkeuksesta.

Yhdistä ongelmatekeminen mukavaan tekemiseen:

• lääkkeenjako vasta kahvittelun jälkeen
• jos pitää puhua ongelmallisista asioista, voisi mennä lenkille ja puhua samalla
• ÄLÄ provosoi, provosoidu, väitä vastaan, korota ääntä, hermostu
• VAAN selitä ystävällisesti (vaikka kymmenettä kertaa sillä tapaamisella sama asia) ole positiivinen ja ota huumori mukaan

Ergonomia kortti koe

Potilassiirtojen Ergonomiakortti koetta varten tein itselleni ohjeet arvioinnin kriteereiden mukaan:

1. SELVITÄ TOIMINTAKYKY
• taustatiedot tehtävänannosta
• kysele päivän vointi ja voimavarat sekä miten on ollut tapana siirtyä
• SÄNKY TYÖSKENTELYKORKEUDELLE
• testaa jalkojen lihasvoima ja liikkuvuus
• testaa käsien puristusvoima
• jos hemiplegia, mieti kummalta puolelta noustaan (heikommalta puolelta, jotta toimivalla                     kädellä voi avustaa kyljeltä ylösnousussa)

2. TYÖTURVALLISUUS JA RISKIEN ARVIOINTI
• valitse oikea menetelmä verrattuna potilaan tarvitsemaan apuun ja omaan taitoon
• PERUSTELE VALINTA:
           potilaan aktiivisuus max
           oma kuormitus min
           turvallinen molemmille

3. YMPÄRISTÖ
• esteetön ympäristö, huom. lattialta turhat tavat kauemmas
• kummalta puolelta siirrytään, sängyn siirto? JARRUT
• p-tuoli tukien irrotus tarvittaessa JARRUT PYÖRÄTUOLIIN
• tukituoli lähelle, huomioi oikea liikkeen suunta (kallistus ja kierto)
• jos käytät slingaa, liukulevyä, siirtovyötä, liukuhanskaa tms.= apuvälineet saataville
• sänky työskentelykorkeudella, kun avustetaan sängyssä siirtymisessä;
        tarvitseeko siirtyä ylöspäin tai reunalle/keskelle (liukuhanska)
• kyljelleen avustaminen/ohjaaminen (tuki reunasta, jos käsivoimia)
• kyljeltä istumaan, potilas työntää jalat reunan yli, jos pystyy (hemi voi työntää voimattoman               jalan toisella jalalla)
• sänky alas, potilaan jalat yltävät lattialle ja reidet viettävät alaspäin, ponnistava jalka taakse
• ÄLÄ JÄTÄ POTILASTA TUETTA, JOS ISTUMATASAPAINO ON HUONO
• käytä tukituolia matalasiirrossa ja seisoma-asennon kautta siirryttäessä
• tuoli tarpeeksi kaukana ja kierto oikeaan suuntaan (painopiste siirtyy ja kierto ohjaa liikkeen               oikeaan suuntaan eli takapuolen siirtymismatka on mahdollisimman lyhyt)

4. AKTIVOINTI JA VUOROVAIKUTUS
• potilas tietää, mitä tekee/mitä tapahtuu
• huomio näkö, kuulo, puhe, ymmärrys
• käytä verbaalista (sano)
                        visuaalista (näytä)
                         taktiilista (kosketa)
                                    vuorovaikutusta

• AKTIVOI lihakset sivelemällä
• anna AIKAA aloittaa liike

5. ALKUASENNON HUOMIOIMINEN JA SIIRTOTILANNE
• oikea alkuasento ja tuki (sängynreunalla istuma-asento suora)
• tue voimavaroja ja omatoimisuutta
• liikkuminen vaiheittain, (esim. liukulevyllä pieni siirto kerrallaan) (seisomaan noustessa voi                 käyttää aikaa seisoma-asennossa, pyydä ojentamaan selkä)

5.1. KÄSIN TAI PIENOISAPUVÄLINEELLÄ AVUSTAMINEN
• auta vain sen verran, mitä tarvitaan = yhteistyö
• liiku potilaan mukana
• valitse turvallinen apuväline (esim. ei liukulautaa, jos ei käsivoimia)
• valitse potilaan toimintakykyä tukeva apuväline (esim. liukulauta ei tue, jos potilas pystyy                   seisomaan)
• ohjaa luontaisten liikemallien mukaan
• ohjaa ja tue stabiileista kehon osista: LANTIO, HARTIA, SELKÄ
• EI LIIKKUVISTA, KUTEN KAINALO, KYYNERPÄÄ, VYÖTÄRÖ
• leveä kämmenote, ei puristusta
• ohjaa paino pois luuston kautta ulkopuoliselle tukipinnoille (=esim. kallistus tukituoliin                       seisomaan noustessa)

5.2. NOSTIMEN KANSSA AVUSTAMINEN
• älä valitse liian passivoivaa nostinta
• käyttöohjeet
• liinojen pujotusjärjestys, poista kierteet
• varmista toimintakunto
SEISOMANOJANOSTIN KÄYTTÖÖN KUN POTILAS:
- tarvitsee aina manuaalisissa siirrossa kahden hoitajan avustuksen (Sabinalla yksin)
- ei pysty askeltamaan
- pystyy vähän varaamaan jalkoihin
- omaa aktiviteettia ylävartalossa
- on siirroissa passiivinen
- OHJAUS: ”tartu käsillä kahvoihin”
                                 ”nojaa taaksepäin”
LIINANOSTIN, PASSIIVINOSTIN
- liina oikein päin ja oikealle kohdalle, tarpeeksi alas ns. vesirajaan, tyyny?
- jalkahihnat ristiin
- hihnat suorina (näkee, että on oikein, kuluminen)
- vähän nostetaan ja tarkastus sekä jalkahihnojen oikominen
- lattialta nostettaessa, pää nostimeen päin, niin pääsee lähemmäs
- nostettaessa nostimen jarrut auki, jotta nostimen liike myötäilee
- p-tuoliin nostettaessa kallista tuolia takaa, jotta istuma-asento on valmiiksi hyvä (jalka                         kaatumistuella, molemmat kädet kahvoissa, kaukosäädin kädessä)

6. OMA TYÖASENTO, LIIKKEET JA OTTEET
• voima tulee alaraajojen lihaksista (painonsiirto) EI LIIKAA VOIMAA
• ÄLÄ NOSTA YLÄRAAJA/HARTIALIHAKSILLA
• suora selkä
• leveä tukipinta, jalat harallaan joko käyntiasento tai leveä kyykky =tasapaino
• säilytä oma keskipiste tukipinnan sisällä (ei kurotusta)
• pehmeä kämmenote (ei puristusta)
• harmoninen yhteistyö potilaan kanssa, potilas johtaa liikettä
• RAUHALLISESTI

7. (KIRJAA) KERRO HAVAINNOT JA MUUTOSEHDOTUKSET
• mikä on oleellista