Hiljaisuuden Retriitti

Monet ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä Hiljaisuuden Retriitissä tapahtuu, joten päätin vielä avata aihetta. Olemme puhuneet tunneilla yksinäisyydestä/yksin olosta, osallisuudesta, syrjäytymisestä, työhyvinvoinnista, omasta jaksamisesta ja omasta ajasta; nämä kaikki voidaan yhdistää Hiljaisuuden Retriittiin. Viime elokuun retriitti oli minun 10. retriitti. Nautin suunnattomasti siitä, että saan olla viikolopun välittämättä tai huolehtimatta mistään. Siellä ei tarvitse tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, eikä ilmoitella, että nyt menen lenkille tai päiväunille, vaan kaiken saa tehdä ihan omaa itseään kuunnellen. Hiljaisuuden Retriitti pidetään Kymin srk:n leirikeskuksessa Höyterissä, joka on meren rannalla. Jokaiselle löytyy oma "kolo" jossa voi nauttia meren äänistä ja auringosta tai myrskytuulista.

 Seuraavat ovat otteita Retriitin alussa jaettavasta "Tullessasi hiljaisuuteen" -ohjeistuksesta. Hiljaisuudessa ihmisen on helpompi pysähtyä arvioimaan elämänsä suuntaa, mahdollisesti tarkistaa sitä ja sen jälkeen palata toteuttamaan kutsumustaan arkielämän kiireen keskelle. Yhteinen päivärytmi on väljä, kuitenkin säännöllinen. Runkoina ovat hiljaisen huoneen rukoushetket ja raamattumeditaatiot sekä ns. virikepuheet, joiden avulla syvennetään päivän aihetta. Osanottajat eivät keskustele keskenään. Retriitin hiljaisuudessa on jännite: yksin ja yhdessä. Hiljaisuus vapauttaa meidät lähimmäistemme meihin kohdistamista odotuksista, kun on vapaus kulkea toisten joukossa sanomatta sanaakaan, edes tervehtimättä, ei tarvitse huolehtia siitä, miten esiintyisimme eduksemme muiden silmissä-Hiljaisuus vaatii oman totuttelunsa. Se koetaan usein voimakkaana vapauttavana yhteyttä luovana elämyksenä. Koska osanottajalla on tavallista enemmän aikaa itselleen, mieleen voi nousta myös hämmentävitä ja vaikeita asioita. Retriitin ohjaajat ovat käytettävissä keskustelua ja rippiä vasten sovittuina aikoina. Itselle ei tarvitse asettaa odotuksia eikä tavoitteita. "Lopputilitystä" ei tarvitse miettiä, poislähtiessä ei raportoida tuntemuksia. Ei ole olemassa oikeaa tapaa olla retriitissä. Oikeaa on se. mikä kullekin osallistujalle on mahdollista hänen elämäntilanteessa.

Jos kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan Hiljaisuuden Retriittiä!