Missä mennään?

Viime viikko oli syyslomaa ja aikaa pysähtyä. Monenlaista tekemistä ja muistamista on opiskelu ollut tähän mennessä. Huomenna alkaa neljän viikon työssäoppimisjakso. Menen työssäoppimaan Kehitysvammaisten ryhmäkotiin. Paikka on etukäteen jo tuttu, koska kummikuntoutujani asuu siellä. Näin pääsen samalla myös Kummikuntoutujaprojektissa eteenpäin. Tämä on ensimäinen työssäoppiminen, johon ei liity tutkintotilaisuutta.

Opiskelu on ollut hyvin käytännönläheistä. Potilassiirtoja olemme käyneet läpi ja paljon uutta ergonomiaan liittyvää on tullut ilmi. Ergonomiakortin teoriat on nyt suoritettu ja käytännönkoe on edessä, kun palataamme kouluun. Yhtään viikkoa emme varmaan ole opiskelleet vain koululla; on tehty toimintakykytestejä itselle ja asiakkaille, käyty ulkopuolisilla luennoilla,  tehty ryhmänohjauksia ja loppuhuipentumana ennen syyslomaa Pasaatin Senioripäivän ohjelma esiintymislavalla.

Pasaatiin oli rakennettu lava Sofi Oksasen kirjaesittelyä varten ja Pasaatin johtaja pyysi koululta Kuntoutuksen ryhmää hyödyntämään lavaa Senioripäivän ohjelmalla. Meillä oli ohjelmaa klo 10 - 14 lavalla; ensin oli tietoisku kolmannen sektorin palveluista, sitten ohjattu thai-boxin ja sen perään musiikkijumppa. Puolenpäivänaikaan oli tietovisa ja yhdenjälkeen vielä jumppaohjaukset uudelleen. Ekamin hyvinvointipisteellä oli myös toimintaa kokopäivän. Siellä mitattiin verenpainetta, annettiin neuvontaa ja hierontaa.

Itse olin musiikkijumpparyhmässä. Meitä oli ryhmässä 4 (Inka, Teea, Tiia ja minä) ja ohjasimme yksin lavalla kaksi kappaletta kukin vuorotellen. Lava oli ihan oikea esiintymislava; musiikki- ja valomiehiä myöten. Jonkun verran jännitti etukäteen, mutta tähän ikään ei tarvitse enää niin välittää, että mitähän ihmiset ajattelevat. Senioripäivää oli mainostettu etukäteen, mutta silti kauppakeskuksessa yleisö on aina "ohikulkumatkalla" eikä jumppiin osallistuneet kuin opiskelijat. Katselijoita kyllä oli ja paljon saimme hymyjä ohikulkijoilta; ehkä joitakin myötähäpeän sekaisiakin.

Ohjelman ajoitusta olisimme voineet miettiä; tietoisku olisi voinut olla useamman kerran päivän aikana, koska asiakkaat vaihtuvat päivän aikana. Jumpat olisi voinut jaotella pitkin päivää eikä peräkkäin. Tosin alkuperäinen tarkoitus oli vetää thai-boxin ja musiikkijumppa vain yhden kerran, mutta ohjaava opettaja ehdotti, että vetäisimme ne kahteen kertaan, jottei jää niin paljon tyhjää aikaa. Päivästä jäi innostunut ja itsensä voittamisen tunnelma. Mielestäni päivä onnistui kaikin puolin hienosti, ottaen huomioon ryhmän kokemuksen vastaavien tapahtumien järjestämisestä.

Klassinen hieronta

Kuntoutuksen osaamisalan tutkintotilaisuuden arvointikriteereissä työmenetelmien, jotka tukevat ja edistävät kuntoutujan fyysistä toimintakykyä, hallinta -kohdassa on, että tutkinnonsuorittaja hieroo klassisen hieronnan otteilla ja tuottaa niillä kuntoutujalle hyvää oloa sekä rentouttaa lihaksia ja lievittää kipua. Tämä on aiheuttanut ihmetystä ja kummastusta ryhmässämme; että milloin ehdimme oppia ne oikeat otteet ja tekniikat. Teoriaa käsittelimme lyhyesti viime kuussa yhtenä päivänä ja kaksi kertaa olemme hieroneet toisiamme. Ensimmäisellä kerralla en ollut mukana ja silloin hieronta oli tapahtunut ilman mitään ohjeistusta teemalla "hyvinvontia kaverille".  Toisella kerralla meille näytettiin pikaisesti klassisen hieronnan otteet:

• sively; alussa lämmittelyksi, laajoja liikeitä suuntana kehon keskiosat ja sydän
• hankaus; painelu ja pyörittely kohta kohdalta, kämmenellä tai sormenpäillä
• puristelu; vuorokäsin lihasrungon puristus ja vapautus, ei liuúteta
• taputtelu; esim, kämmensyrjillä rytmisesti napautellaan

Näillä ohjeilla hieroimme parin kanssa toisiamme puoli tuntia kerrallaan. Tuntui ihan hyvältä sekä hieroa että olla hierottavana.

Googletin tietoa klassisen hieronnan otteista ja yllättäen ei se mitään tähtitiedettä ollutkaan. Otteet eivät ole tarkoin määriteltyjä vaan lähinnä perusperiaatteita. Otteen voimakkuutta ja nopeutta säädellään tarpeen mukaan ja kullakin hierojalla on oma kädenjälki.

Hieronnan fyysiset vaikutukset ovat nesteiden virtauksen ja vaihtuvuuden paraneminen laskimo- ja lymfakierrossa, kipujen lievittyminen elimistön tuottaessa endorfiinejä, arpikudosten pehmittäminen ja lihashuolto sekä yleinen lihasten rentoutuminen. Hieronta on aina vuorovaikutustapahtuma. Kuntotuksen näkökulmasta hieronnalla saavutettavat psyykkiset vaikutukset ovat myös tärkeitä: rentous, oman arvon tunto, mielenrauha, luottamussuhde hoitajan ja asiakkaan välillä. 

Hieronnan vasta-aiheita (kontraindikaatiota), jotka tulee aina huomioida ennen hieronnan aloittamista, ovat:

• akuutit traumat
• lihas-, nivelside- ja jännevammat
• akuutit tulehdukset
• kuume
• antibioottikuuri
• laskimotukokset
• ihfektiot ihossa
• migreenikohtaus
• syöpä, kasvaimet
• tyrä
• (raskaus) 

Ajatuksena hierominen ei minusta aluksi tuntunut omalta tai tuntui ainakin siltä, ettei hierontaa voi noin vaan oppia. Tulin toisiin ajatuksiin eilen, kun osallistuimme Vinkkejä vuosiin -tapahtumaan Kotekolla. Tapahtuma liittyi käynnissä olevaan vanhusten viikkoon ja olimme siellä esittelemässä osaamisalaamme. Teimme halukkaille pallohierontaa ja vastaanotto oli tosi positiivinen. Vaikkei minulla ollut kokemusta pallohieronnasta, niin kaikki asiakkaat kehuivat, kuinka hyvältä se tuntui. Ehkä lähihoitajan antamassa hieronnassa tärkeintä on kosketus, lämpö, välittäminen, ajan antaminen ja hyvän tuottaminen.

Lähteet:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37764/Opinnaytetyo_kokonaisuus.pdf?sequence=1

Ajatuksia muualta

Superin Lähihoitajamessut 11.9.2015 Messukeskuksessa

Messuilla oli mielenkiintoisia puhujia, mutta näytteilleasettajia oli mielestäni vähän, eikä oikein mitään uutta ja mielenkiintoista. Kirjoja sai halvalla SanomaPro:n pisteestä. Kuvan satsi oli muistaakseni 25 euroa.

Vaikuttavin oli Superin puheenjohtajan Silja Paavolan puhe. Siihen varmaan vaikutti juuri julkistetut hallituksen leikkaukset sunnuntai- ja ylityölisistä. Ajatuksen ydin oli, että lähihoitajan palkan maksaa veronmaksajat ja että lähihoitaja tuottaa kuntalaisille hyvinvoinipalveluita, jotka on poliittisilla päätöksillä sovittu eli meidät on tilattu tekemään tätä työtä.

Messujen lopuksi esiintyi Prinssi Jusuf ja Musta barbaari. Ensin he puhuivat niin ajankohtaisesta aiheesta kuin maahanmuuttajana suomessa ja lopuksi räppäsivät. Valitettavasti meiltä jäi näkemättä tämä räppiosuus, koska Superin bussi lähti niin aikaisin. Oli todella noloa nousta ja poistua kesken esityksen, kun Musta barbaari vielä huuteli, että älkää lähtekö pois. Annoin kyllä palautetta Kotkan Superin edustajille.

Pia Lunkka "Kehon kieli" luento 15.9.2015

Pia Lunkka on Kotkan kaupunginteatterin Teatterikuraattori ja luento kuuluu Kouvolan seudun Muisti ry:n aivoterveysluennot -sarjaan. Pia Lunkka on loistava esiintyjä ja koko puolitoistatuntinen meni hujauksessa. Käsiteltäviä aiheita oli sanaton viestintä ja mitä johtopäätöksiä kanssaihmiset siitä tekevät, oma viestintä, elekieli, vuorovaikutustaidot, kuunteleminen, käsien asennon merkitys, valehtelimisen paljastuminen. Tärkeimpänä jäi mieleen, että sanattoman viestinnän tulkinta ei ehkä aina osu oikeaan, vaan aina kannattaa kysyä ja selventää asia, Pia puhui myös paljon esiintymispelosta ja kertoi, että vaikka pään sisällä on iso kaaos, se ei välttämättä näy ulospäin; "pää ei ole läpinäkyvä". Hyvä ohje: "Ota jännitys kaveriksi, älä viholliseksi".

Itse olen yleensä vältellyt varsinaisia esiintymisiä tai esitelmän pitämisiä, koska se jännittää. Aiemmassa työssäni oli tapana esitellä kahvihuoneessa koulutuspäivien asiat sellaisille työkavereille, jotka eivät olleet koulutukseen osallistuneet. Ja jopa siinä tilanteessa alkoi ääni vapisemaan ja sanat sekoilemaan. Nyt ihmettelenkin itseäni, kun tunnin jumpan ohjaaminen meni ihan hyvissä tunnelmissa; ääni ei vapissut, sanat ei sekoilleet, muistin mitä piti sanoa ja hikikin todennäköisesti johtui jumppaamisesta. Mielenkiintoista.

Pajulehti, Liikuntakeskus Pajulahden asiakaslehti 2/2015, Rehtorin Ilmoitustaulu

 Lasse Mikkelsson LitT, on Liikuntakeskus Pajulahden toimitusjohtaja ja rehtori, lainaan hänen ajatuksiaan Pajulehden pääkirjoituksesta. Hän antaa sijoitusvinkkejä ja sijoituskohteena on jokainen itse eli sijoita omaan kuntoon ja terveyteen. Sijoittamalleen pääomalle (aika ja raha) saa tuottoa jo parilla kolmella harjoituskerralla viikossa. Perussalkusta löytyvät kestävyys, lihasvoima ja notkeus. Perinteisen varman tuoton saa jo vähintään kahdella aerobisella tunnin harjoituksella viikossa, pitkäaikaista tuottoa tulee, kun siihen lisää lihaskuntoharjoituksen. Taitava sijoittaja lisää salkkuunsa vielä tasapaino ja koordinaatioharjoituksia ja riskisijoittajan salkusta löytyy esim. sählyä tai kaukalopalloa. Varmaan sijoitukseen tähtäävä käyttää apunaan kuntotestejä ja niiden pohjalta laadittuja harjoitusohjelmia ja tarvittaessa valmentajaa. Kuntoa ja terveyttä ei voi varastoida, mutta pienistäkin säännöllisistä sijoituksista kertyy pääomaa, jolla voi ennaltaehkäistä ja hoitaa sydän- ja verisuonisairauksia ,tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia ja mielenterveysongelmia.

Kutkuttavan hienosti hän on yhdistänyt terveys ja liikunta (terveysliikunta) asioita sijoitusmaailman kieleen. Yrityksen toimitusjohtajana hän toivoo tietenkin  ihmisten sijoittavan myös rahaa liikunnanharrastamiseen. Kuitenkin sijoittamalla pelkästään aikaa ja vaivaa, voi myös saada tuloksia aikaiseksi; ulkona lenkkeily ja kotona jumppaaminen eivät maksa mitään muuta, kuin sen ajan ja vaivan.

Innostusta osa 3

Yllättävän vähän jännitti! Tunti meni kaikin puolin hyvin; hiki tuli myös itselle ja kaikki olivat hengissä tunnin lopussa. Parissa kappaleessa loppuivat liikkeet kesken tai en enää viitsinyt jauhaa samaa, joten tyynesti vaihdoin kappaletta. Aikatalutus onnistui kuitenkin ja sanoin "Kiitos!" paria minuuttia vailla kymmenen. Muistin selittää myös tekniikkaa aina välillä. Sen, mitä ehdin katsella, niin liikkeet/sarjat eivät olleet liian vaikeita ja kaikki pääsivät mukaan.
Kannustusta varmaan pitäisi antaa, mutta ei missään nimessä tyyliin "jaksaa, jaksaa". En ollut sitä ajatellutkaan aiemmin, mutta yhdessä liikkeessä, kun sanoin, että hyvin teillä liikkuu, niin sain monta hymyä. Olisin myös voinut kysyä, onko musiikki liian kovalla tai liian hiljaisella. Yritin säätää musiikkia sen mukaan hiljemmalle, jos oli paljon selitettävää. Alussa kysyin, että kuuluuko ääneni ja monelta suunnalta kuului vastaus, että kuuluu.
Tunnin loputtua tuli varmaan kymmenen naista sanomaan, että oli tosi hyvä jumppa. Osallistujia oli 26. Yksi nainen kysyi, että olenko ammatiltani voimistelun opettaja! Siinä vasta mukava palaute! Kerroin, että en ole, mutta olen koko ikäni itse jumpannut jossain muodossa; lapsesta parikymppiseksi joukkuevoimistelua Kotkan Kirissä, sen jälkeen jazzbalettia, aerobiggia, bailatinoa, zumbaa ym. ryhmäliikuntaa.