Innostusta osa 3

Yllättävän vähän jännitti! Tunti meni kaikin puolin hyvin; hiki tuli myös itselle ja kaikki olivat hengissä tunnin lopussa. Parissa kappaleessa loppuivat liikkeet kesken tai en enää viitsinyt jauhaa samaa, joten tyynesti vaihdoin kappaletta. Aikatalutus onnistui kuitenkin ja sanoin "Kiitos!" paria minuuttia vailla kymmenen. Muistin selittää myös tekniikkaa aina välillä. Sen, mitä ehdin katsella, niin liikkeet/sarjat eivät olleet liian vaikeita ja kaikki pääsivät mukaan.
Kannustusta varmaan pitäisi antaa, mutta ei missään nimessä tyyliin "jaksaa, jaksaa". En ollut sitä ajatellutkaan aiemmin, mutta yhdessä liikkeessä, kun sanoin, että hyvin teillä liikkuu, niin sain monta hymyä. Olisin myös voinut kysyä, onko musiikki liian kovalla tai liian hiljaisella. Yritin säätää musiikkia sen mukaan hiljemmalle, jos oli paljon selitettävää. Alussa kysyin, että kuuluuko ääneni ja monelta suunnalta kuului vastaus, että kuuluu.
Tunnin loputtua tuli varmaan kymmenen naista sanomaan, että oli tosi hyvä jumppa. Osallistujia oli 26. Yksi nainen kysyi, että olenko ammatiltani voimistelun opettaja! Siinä vasta mukava palaute! Kerroin, että en ole, mutta olen koko ikäni itse jumpannut jossain muodossa; lapsesta parikymppiseksi joukkuevoimistelua Kotkan Kirissä, sen jälkeen jazzbalettia, aerobiggia, bailatinoa, zumbaa ym. ryhmäliikuntaa.