Työhyvinvointi

Jos stressitasoni nousee, huomaan sen ensimmäiseksi nukkumisessa ja unen laadussa. Nukahtaminen ei tuota ongelmia, mutta aamuyöllä herään ja alan välittömästi miettia asioita, enkä saa enää unta tai uni on katkonaista koko loppuyön. Tämän voi aiheuttaa myös positiiviset asiat, jotka mietityttävät. Usen herään yöllä ja samalla silmänräpäyksellä keksin ratkaisun johonkin ongelmaan eli aivot ovat tehneet työtään kaikessa hiljaisuudessa. Fyysiseen toimintakykyyn vaikuttaa myös se, että menossa on monta asiaa yhtäaikaa, jolloin terveelliseen syömiseen ei ehdi kiinnittää huomiota ja liikunnan harrastaminen jää, koska aikaa pitää käyttää muuhun. Fyysisen kunnon ylläpitäminen liikunnan avulla on ensisijalla elämässäjaksamisen tukemisessa.
Liikunta antaa voimaa myös psyykkiseen toimintakykyyn, mutta se ei yksinään riitä, jos jaksamisen ongelmat ovat psyykkisellä tai sosiaalisella puolella. Psyykkisesti toimintakykyinen ihminen tunnistaa omat tunteensa ja osaa käsitellä niiden aiheuttamia ristiriitoja. Vaikka tiedän, että motivaationi on kohdallaan, opin ja osaan asiota, niin välillä epätoivo valtaa mielen ja tulee ajatuksia, että onko minusta sittenkään lähihoitajaksi? Näihin ristiriitaisiin tunteisiin on auttanut niiden äänen kertominen muille ryhmäläisille. Yleensä kaaoksessa auttaa, kun tekee asian kerrallaan ja keskittyy siihen. Myös asioiden listaaminen tärkeys- tai tekemisjärjestykseen antaa minulle tunteen, että hallitsen kaaoksen. Olenkin oikea listamestari niin työ- kuin kotiasiossa; esim juhlia varten laadin ensin ruokalistan ja sen perusteella tarkan kauppalistan ja lopuksi töiden tekemisjärjestyksen, josta ruksaan aina tehdyn asian pois. Eikä matkallekaan voi lähteä ilman pakkauslistaa, niitä on koneella tallessa useita, eri tarkoituksia varten, ja niitä sitten päivitän uudelle matkalle.
Oman käyttäytymisen osuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työyhteisössä on mietityttänyt minua viimeaikoina. Jos työpaikan ihmissuhteissa ja ilmapiirissä on jotakin negatiivistä, aistin sen ehkä tavallista herkemmin. Mutta se miten, siihen reagoin, on ihan minun itseni vallassa. Huomaan helposti ajattelevani, että asiat kohdistuvat minuun tai aiheutuvat minusta, vaikka niin ei todellisuudessa ole. Ehkä tärkein asia on suhtautua asioihin yksittäisinä asioina, eikä heti ajatella, että no niin, täällä on siis kaikki huonosti. Sitten voisin myös olla jäämättä liikaa kiinni kunkin ihmisen antamaan ensivaikutelmaan, johon voi vaikuttaa esim. se ketä muita tilanteessa on, onko kiire, ja myös vuorokauden aika vaikuttaa moniin ihmisiin (aamuäreät on ihan eri henkilöitä iltapäivällä). Jos ennakkokäsitykseksi minulle jää, etten tule tuon henkilön kanssa toimeen, niin tämä negatiivinen ajatus muuttaa omaa käyttäytymistä ja näin varmaan tuleekin käymään.
Toimivassa työyhteisössä kaikki uskaltavat esittää eriävän mielipiteensä, joka otetaan huomioon päätöksiä tehdessä. On tärkeää, että kaikki sitoutuvat tehtyihin päätöksiin esim. hoitolinjoista, eikä päätökset saa olla vain johdon sanelemia. Hyvä esimies ei kuitenkaan jätä asioita niin, että päättäkää itse, ellei työyhteisö siihen kykene. Tällaisessa tilanteessa yleensä työyhteisön vahvin persoona korottaa itsensä johtajaksi. Hyvässä työyhteisössä jokainen joustaa, mutta puolustaa myös omia periaatteitaan.
Jostakin ihmisestä sanotaan, että hänellä on arvot kohdallaan. Kun ihmistä pyydetään luettelemaan omat arvonsa, on luettelossa usein: vapaus, suvaitsevaisuus, oikean ja väärän erottaminen, terveys, perhe, työ jne. Jos ajatellaan, että arvot ohjaavat tekoja ja valintoja eli arvot ovat valintoja, jotka näkyvät teoissa siis "ihminen elää arvojensa mukaan". Todellisa arvoja voidaan määritellä kysymyksillä: "Paljonko käytät rahaa tuloistasi arvojesi mukaiseen toimintaan?" "Paljonko käytät aikaa vuorokaudessa arvojesi mukaiseen toimintaan?" Minä olen määritellyt yhdeksi arvokseni terveellisen elämäntavan (ruoka, liikunta, uni). Joskus tuntuu kuitenkin, että se on vain Arvoihanne. Jos viikonloppuna käytän rahaa ja aikaa pizzaan, punaviiniin ja tv:n katseluun, niin ovatko silloin arvoni: Pizza, Punaviini ja TV?