Psyykkinen toimintakyky

Viime viikolla tuli tiukka paketti asiaa psyykkiseltä puolelta; käsiteltiin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, traumaattisen kriisin vaiheet ja ratkaisukeskeinen työskentely sekä tehtiin vuorovaikutuksen kehittämistehtävä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on raskas aihe käsitellä tai edes ajatella. Tämäkin mahdollisuus on  osattava ottaa huomioon hoitotyössä lasten kanssa työskenneltäesssä, mutta myös vanhuspuolella lapsuuden traumoilla voi olla pitkät seuraukset ja ne voivat tulla ilmi vasta muistisairauden muuttaessa aivojen toimintaa.
Tunnilla tuli mieleen, kun 6-vuotiaana kävin testeissä paikassa nimeltä Kasvatusneuvola. Muistan, että paljon teetettiin kirjallisia tehtäviä, piirtämistä, kuvioiden jäljentämistä ja nimeämistä, värittämistä jne. Hauskinta oli, kun sain vapaasti leikkiä leikkihuoneessa. Havainnoitsija kyseli leikistäni jälkeenpäin ja muistan, kun ihmettelin, että miksi hän on niin kiinnostunut siitä, että laitoin tyttönukelle housut jalkaan? Nyt tuli siis mieleen, että ehkä siinä oli hänen mielestään viitteitä seksulaalisesta hyväksikäytöstä, koska housuthan suojaavat.
Lähete testeihin tuli päiväkodista ja syynä oli tihentynyt virtsaamistarve eli aina, kun oli saatu ulkovaatteet päälle, niin ilmoitin, että pissattaa ja muutenkin kävin varmaan usein pissalla. Ehkä siinä on ollut jotakin epäilyttävää. Testien tuloksesta muistan, että minun sanottiin olevan älyllisesti 9-vuotiaan tasolla. Nämä ovat siis omia muistikuviani, enkä voi niitä enää tarkastaa äidiltäni, koska hänellä on jo jonkin verran edennyt muistisairaus. Ja virtsaamistarve on edelleen aika tiheä, aina kun lähtee ulos, pitää käydä vessassa, vaikka ei pissattaisikaan. Ja kaikissa kouluissa kautta aikojen, on välitunnilla pitänyt käydä vessassa. No hoitotyössä rakkoa on ehkä jo vähän koulutettu, kun työpäivän aikana ei välillä ehdi vessan, kuin kerran.

Traumaattisen kriisin vaiheet:
1. Shokkivaihe
Tästä vaiheesta traumaattisen kriisin kokenut ihminen ei yleensä muista mitään jälkeenpäin. Tärkeintä on hoiva ja huolenpito.
2. Reaktiovaihe
Tämän vaiheen reaktiot voivat olla laidasta laitaan; joku raivoaa, joku itkee, joku sulkeutuu. Joku voi haluta kerrata tapahtunutta aina ja aina uudestaan, kun taas joku ei halua puhua tapahtuneesta lainkaan. Vaikka aiemmin on sanottu, että on hyvä puhua, niin siihen ei pidä pakottaa. Ihminen puhuu sitten, kun on siihen valmis ja valitsee itse sen, kenelle puhuu.
3. Käsittelyvaihe
Käsittelyvaiheessa asiaa työstetään ja siihen kuuluvat jossittelut ja syvälliset pohdinnat. Tämä vaihe on välttämätön, jotta kykenee siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Tämä on varmaankin se Surutyö -vaihe.
4. Uudelleen suuntautumisen vaihe
Aikaa tapahtuneesta kuluu keskimäärin 1-2 vuotta, kun ihminen pääsee tähän vaiheeseen.


Ratkaisukeskeisestä työskentelystä tuli ensimmäisenä mieleen parisuhdeoppaat, joissa miehiä opetetaan kuuntelemaan naisen ongelmia, eikä ratkaisemaan niitä. Ikäänkuin nainen haluaisi vatvoa asioita ilman ratkaisua ja mies haluaisi ratkaista asiat heti pois päiväjärjestyksestä?
Olen kyllä samaa mieltä, kuin Ben Fuhrman avauskysymyksestä, millä asioita lähestytään: "Mitä toivoisit, että miten sun asiat olisivat?" Siitä on hyvä lähteä muuttamaan asioita pienin askelin ja konkreettisesti asia kerrallaan.

Lopuksi vielä vuorovaikutuksen kehittämistehtävä, jonka tein Alzheimerin tautia sairastavasta äidistäni. Ja oikeasti oivalsin, että näinhän tässä täytyy menetellä.

Tehtävä: Myönteisten poikkeuksien hyväksikäyttäminen toiminnan ja vuorovaikutuksen kehittämisessä.
Häiritsevää käyttäytymistä ei esiinny, kun kahvitellaan, leivotaan, katsellaan tv:tä tai lenkkeillään. Erona ongelmallisissa tilanteissa on se, että silloin tehdään jotakin sellaista, mitä hän ei täysin ymmärrä tai muista tai osaa itse tai ei ymmärrä tekemisen tarkoitusta. Tällaisia asioita on kahden viikon välein tapahtuva lääkkeiden jako dosetteihin ja siihen liittyvä lääkkeiden hankinta ja pankkiasioiden hoito.
Haluaisin, että äidillä säilyy leipomistaito sekä ajoittain ilmenevä ystävällisyys ja huumorintaju.
Joskus ongelmalliset tilanteet menevät ilman ongelmia ja todennäköisesti minä olen silloin käyttäytynyt erilailla: en ole provosoinut, enkä provosoitunut, en ole väittänyt vastaan, olen selittänyt ystävällisesti, en ole korottanut ääntäni ja olen ollut positiivinen.
Edistääkseni tätä toimivaa käyttäytymistä, tein suunnitelman, jonka perustana on tieto näistä olemassa olevista poikkeuksesta.

Yhdistä ongelmatekeminen mukavaan tekemiseen:

• lääkkeenjako vasta kahvittelun jälkeen
• jos pitää puhua ongelmallisista asioista, voisi mennä lenkille ja puhua samalla
• ÄLÄ provosoi, provosoidu, väitä vastaan, korota ääntä, hermostu
• VAAN selitä ystävällisesti (vaikka kymmenettä kertaa sillä tapaamisella sama asia) ole positiivinen ja ota huumori mukaan