Innostusta osa 2

Nyt jännittää! Huomenna menen ohjaamaan Sammontalolle tunnin jumpan. Vastuukysymykset järjestyivät, koska tämä on Kotkan Liikuntatoimen ja Sydänyhdistyksen yhteinen jumppa, niin kaupunkilta tulee vastuuhenkilö eli liikunnanohjaaja paikalle.
Olen jo jonkin aikaa harkinnut jonkinlaisen soittimen ostamista, koska haluan käyttää omia musiikkeja liikunnanohjauksessa ja soittimet ovat usein pelkkiä cd-soittimia esim. ryhmäkodeissa. Nyt minulla on oma "Soundmachine", joka soittaa cd:ltä, muistitikulta, kännykästä ja läppäristä. Olen tehnyt aika monta tuntia töitä tämän eteen; musiikin kokoaminen muistitikulle, liikunnan suunnittelu ja ajoittaminen ja sitten tietysti koko tunnin läpi jumppaaminen. Ensimmäisellä kerralla meni aikaa tunti ja 10 minuuttia, joten piti tehdä muutoksia, mutta äsken pääsin läpi tunnin sisällä.
Käytän musiikkina Jari Sillanpäätä, vanhaa rakasta Bailalatino-levyäni ja mukaan mahtui vielä Erinin Vanha sydän ja Johanna Kurkelan Kaikki askeleet. Kyllä tekniikka on ihmeellistä, nyt on taivas avoinna musiikin suhteen, Suunnittelussa otin huomioon kaikki terveysliikunnan osa-alueet. Aluksi on 16 minuuttia lämmittelyä ja sykkeen nostoa, sitten 7,5 minuuttia lihaskuntoa, 7 minuuttia liikkuvuutta, 5 minuuttia tasapainoa, 7,5 minuuttia lihaskuntoa ja 11 minuuttia venyttelyä eli yhteensä 54 minuuttia. Pidän myös seuraavalla kerralla saman jumpan.
Ja kyllä, Liina jää nyt vähän huomiotta ja vaille pitkiä lenkkejä.

Kotilo-projekti

Heti elokuussa meillä alkoi Kotilo-projekti yhdessä Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan opiskelijoiden kanssa. Kotilo on luonto ja ympäristöpainotteinen päiväkoti Kotkassa. Sen toiminta-ajatus on : "Luonto- ja ympäristöpainotteisena päiväkotina Kotilon toiminta-ajatus on lapsen hyvä ja turvallinen hoito ja kasvatus toteuttaen kestävän kehityksen periaatetta yhteistyössä vanhempien kanssa. Kotilossa nautimme ja opimme kaikin aistein iloisesti, kiireettömästi sekä itse tutkien." Päiväkodissa on 6 ryhmää ja lapsia on noin 40, iältään 1-5 vuotta.
Projektin tarkoituksena on järjestää toimintapäivä 17.9. päiväkodin piha-alueella. Jakauduimme kuuteen ryhmään (6-8 jäsentä), niin että jokaisessa oli edustajia molemmista osaamisaloista, ja aloimme ideoida toimintapisteitä. Tarkoituksena on, että jokainen lapsiryhmä käy vuorotellen kullakin pisteellä ja pisteen toiminnot soveltuvat muunneltuina koko ikäryhmälle.

Päiväkodin toiminta-ajatuksena oleva kestävä kehitys toimi meillä innoittajana ja päätimme kehitellä kierrätyspisteen. Pisteessä on kuusi pahvilaatikkoa, joihin on tulostettu kunkin kierrätysjakeen kuva ja paristoille pieni muovikuppi. Levitämme ison jätesäkin päälle lajiteltavaa materiaalia esim. maitopurkki, lasipurkki, metallikansi, banaaninkuori jne. ja lapset laittavat kunkin "roskan" kuvan mukaiseen oikeaan laatikkoon. Samalla keskustellaan, kysellään ja kerrotaan kierrätyksestä; miksi on tärkeää lajitella, mitä esim. peltipurkille tapahtuum, kun keräysauto on sen hakenut? Pienimpiä avustetaan ja ohjataan enemmän.
Tavoitteena on opetella roskien lajittelua ja saada tietoa lajittelun vaikutuksesta ympäristöön. Kierrätyspisteessä toteutuu luonnontieteellinen orientaatio, joka auttaa lasta ymmärtämään ympäristöään, kunnioittamaan luontoa, huolehtimaan lähiympäristöstään ja ymmärtämään oman toimintansa seurauksia. Lapsilähtöisyys toteutuu, kun lapsi saa onnistumisen elämyksiä, lajitellessaan oikein. Lapset oppivat myös odottamaan omaa vuoroaan ja ryhmässä toimimista. Ihanteellista olisi, että lapsi kotona huomaisi kodin roskien lajittelun ja yhdistäisi sen tähän toimintapäivään.

Kuntoutuksen osaamisalan kriteereissä on, että "Kuntoutujaryhmien ohjaustilanteiden suunnittelu, toteutus ja arviointi" ja tässä projektissa tehdään juuri sitä. Nämä lapset eivät varsinaisesti ole kuntoutujia, mutta se ei vaikuta tämän kriteerin toteutumiseen. Koko projekti tukee ja edistää myös lasten fyysistä,  psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Meille osallistujille projekti opettaa ryhmässä työskentelyä, vuorovaikutusta, yhteistyötaitoja, turvallisuudesta huolehtimista ja vastuullista toimintaa.

Arviointi

Päivä onnistui kaikin puolin hyvin. Kaikki ryhmät olivat panostaneet omaan pisteeseensä ja kun vielä tapahtumaa edeltävänä pävänä valittin Johtoryhmä, niin homma toimi. Johto/johtaja projektille olisi mielestäni pitänyt valita heti alussa, koska monia koko tapahtumaa koskevia asioita ei hoitanut kukaan, esim. tiedottaminen päiväkodille (tapahtui tapahtumaa edeltävänä päivänä), palautelomakkeiden laatiminen, diplomien valmiiksi tekeminen ja käytön miettiminen. Kaikki saatiin kuitenkin tehtyä ja toimimaan viimetinkaan, mutta kuitenkin. Tapahtuman pisteet olivat:

• Peikon luola, jossa laulettiin ja soitettiin Mörrimöykylaulua
• Aarteen etsintä viidakosta, joka oli tasapainorata
• Moporata, joka oli asfaltille piirretty liikennepuisto liikennemerkkeineen, taloineen ja suojateineen
• Kivien maalaus ja käpylehmäpiste
• Luontopiste, jossa yhdisteltiin luontokuvia toisiinsa (esim. tikan ja tikankolon kuvat)
• Kierrätyspiste

Lasten suhtautuminen ja tietämys kierrätyksestä oli positiivinen yllätys. Meillä ryhmäläisillä ja ehkä muillakin ryhmillä oli käsitys, että pisteemme on liian vaikea tai tylsä. Lapset osallistuivat innostuneesti lajitteluun ja vaikutti siltä, että he myös osasivat lajitella. Lastenhoitaja kertoikin, että päiväkodissa lajitellaan kaikki ja heilläkin on kuvallinen kierrätyspiste. Kovasti kehuimme lapsia, kuinka hyvin he osaavat lajitella.
Ajankäyttöä olisimme voineet miettiä enemmän etukäteen, koska 15 minuuttia tuntui pitkältä ajalta ja loppuun piti keksiä lisäohjelmaa eli jumppaa. Jumpanhan voi ottaa myös kokemuksena luovanliikunnan ohjaamisesta. Ohjausjärjestystä ja kunkin omaa ohjausta olisimme voineet myös suunnitella tarkemmin etukäteen. Ohjauksessa oli kokoryhmänohjausta sekä yksilöohjausta. Vuorotellen joku ryhmäläisistä selitti, mitä on tarkoitus tehdä ja muut auttoivat tarvittaessa oikean laatikon valinnassa. Meitä oli 6 ohjaajaa ja ehkä se oli kerralla liikaa. Olisimme voineet sopia selkeät vuorot. Tilankäyttöä olisimme voineet myös suunitella, koska lasten oli tarkoitus olla jonossa, mutta he olivat epämääräisessä rivissä. En tiedä, olisvatko nämä järjestelyt tuoneet lisäarvoa pisteellemme, koska kaikki sujui kuitenkin hyvin joustavasti ja yhteistyö ryhmäläisten kesken oli hyvää.
Sisällöllisen orientaation toteutumisesta saamme ehkä tietoa palautelomkkeista tai suullisesta palautteesta päiväkodilta. Toivottavasti lasten aivoihin jäi pieni jälki lajittelusta ja se tuottaisi ahaa -elämyksiä kotona; "tämän minä osaan" tai "miksi meillä laitetaan kaikki roskat samaan astiaan?"
Kestävä kehitys jatkui myös pisteemme purkamisessa; kaikki tarvikkeet lajittelin kotipihan kierrätyspisteeseen, lukuun ottamatta jätesäkkejä ja pahvilaatikoita, jotka menevät vielä käyttöön eli ei jäänyt rekvisiittaa nurkkiin pyörimään, niinkuin yleensä tämän tyyppisten projektien jälkeen.

Innostusta

Oppimispaja numero 1: Kuntoutujalähtöinen erityisliikunnan ja terveyttä edistävän liikunnan ohjaaminen; tähän pitäisi kerätä osaamispisteitä 8 kpl (kuntoutuksen osaamisala yht. 50 osp). Opintoviikot ovat siis vaihtuneet osaamispisteiksi. Teemme yhteistyötä Kotkan kaupungin liikuntatoimen ja vanhuspalveluiden kanssa ja pääsemme toimimaan avustavina ohjaajina erilaisissa ryhmissä. Ryhmistä suurin osa on kuntosaliryhmiä, mukana on myös joitakin vesijumpparyhmiä sekä lasten jumpparyhmiä. Tarkoituksena on, että käymme syyslomaan asti viikoittain jossakin ryhmässä. Parina ensimmäisenä kertana ryhmissä on ollut toimintakyvyn testausta ja ohjaus toimiin pääsemme vasta nyt.
En ole löytänyt ryhmistä oikein mieleistä itselleni, koska haluaisin ohjata liikuntaa musiikin mukaan. Viime viikolla olimme tekemässä lihaskuntotestejä Sydänyhdistyksen kuntosaliryhmille ja siellä kuulin, että Sydänyhdistyksellä on ryhmä myös Sammon talolla. Sammon talo = zumba = ei kuntosalia -ajatusketjulla etsin Sydänyhdistyksen sivuilta kyseisen ryhmän ja siinä SE oli "kehon huolto-kevyt jumppa". Menin siis seuraavana aamuna suoraan Sammon talolle klo 9.00 ja siellä olikin, edelliseltä päivältä tuttu ohjaaja, Anneli Rauhasalo. Kysyin häneltä asiaa ja hän sanoikin, että hyvä juttu, hän on poissa lokakuun alusta kaksi viikkoa ja saat toimia sijaisena ne tunnit. No hups, olin ajatellut, että ohjaisin joitakin osia esim. lämmittely, lihaskunto tai venyttely. Ilman muuta lupauduin, koska tämä olisi juuri sitä, mitä haluaisin tehdä.
Nyt on vain ongelmana se, korvaavatko koulun vakuutukset, jos jotakin sattuu, kun opiskelija ohjaa yksin ryhmää? Kuka on vastuussa? Koulutuspäälliköltä ei ole vielä saatu vastausta kysymykseen. Jokatapauksessa haluaisin sinne toisen opiskelijan tarkkailemaan osallistujia, koska itse en varmaan pysty ohjauksen lomassa tarkkailemaan n. 30 osallistujaa.
Pidättelen itseäni vielä, enkä suunnittele tunnin ohjelmaa, musiikka olen toki jo kuunnellut "sillä korvalla". Toivottavasti tämä toteutuu. Ensi viikolla menen jokatapauksessa katsomaan, minkälainen tunti on rakenteeltaan.

Voimaharjoittelu

Lihaskuntoharjoittelu on tärkeää kaikenikäisille ja varsinkin ikääntyneille. Voimaharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn, vaikka harjoittelu aloitettaisiin yli 80-vuotiaana. Myös ikääntyneet voivat harjoitella suurella intensiteetillä eli kuormitus voi olla 75%-85% maksimista.
Voimaharjoittelulla on positiivisia terveysvaikutuksia:

• diabetekseen (insuliiniresistenssi)
  
• verenpainetautiin
• metaboliseen oireyhtymään
• kolesteroliarvoihin
• osteoporoosiin
• kaatumisvaaraan
• aivojen tietojenkäsittelyyn (kognitio)
• lepoaineenvaihduntaan
• itseluottamukseen

LIHAKSEN SOLUTYYPIT: HITAAT JA NOPEAT

Hitaat solut lihaksissa aktivoituvat ensin, energiaa syntyy tasaisesti ja käytetään runsaasti happea (aerobinen), liike on rauhallinen ja asentoa ylläpitävä, ne jaksavat työskennellä pitkään.

Nopeat solut tuottavat nopeasti energiaa liikeeseen ja käyttävät vähemmän happea (anaerobinen), raskas kuormitus ja nopea väsyminen, esim. tasapainon järkkyessä nopea asennon korjaus. Nopeat solut myös surkastuvat nopeammin, joten niitä pitää harjoittaa myös ikääntyessä.

LIHAKSEN SUPISTUMISTAVAT

• STAATTINEN ELI ISOMETRINEN= lihaksen pituus supistuessa ei muutu, ei liikettä
• DYNAAMINEN ELI ISOTONINEN, joka jaetaan

1. Konsentrinen lihastyö = supistuessa lihas lyhenee ja lihaksen tuottama voima voittaa ulkosen voiman (hauisväännössä käsipaino nousee ylös asti)
2. Eksentrinenlihastyö = supistuessaan lihas pitenee ja lihaksen tuottama voima "häviää" ulkoiselle voimalle (jarruttava lihastyö esim kävellessä portaita alaspäin painovoima vetää silti alaspäin) 

         Voimaharjoittelussa juuri eksentrinen lihastyö aiheuttaa enemmän harjoituskipua.

VOIMAHARJOITTELUOHJELMAN SUUNNITTELU

Kuormituksen ja palautuksen ajoittaminen oikein, takaa nousujohteisen voimankehityksen. Ohjelmassa on otettava huomioon harjoitusten määrä/viikkoa, intensiteetti eli teho, toistojen ja sarjojen määrä, lähtötaso, harjoittelun spesifisyys ja progressiivisuus.

Ikäihmisen voimaharjoitteluohjelma voisi olla seuraavanlainen:

• 2-3 kertaa/viikko (ei peräkkäisinä päivinä)
• 8 - 10 eri liikettä, 2-4 sarjaa (tarvittava palautuminen esim. 1-2 min)
• 8 - 12 toistoa, joista viimeinen juuri ja juuri jaksettuna
• voidaan aloitta hyvinkin kevyesti esim vain yksi sarja ja 15 toistoa (kevyt paino)

Olen usein miettinyt, että miten maksimipainon saa turvallisesti määriteltyä? Nyt saimme siihen taulukon. Aion testata tätä ja tehdä lähiaikoina itselleni ohjelman kuntosalille.

Harjoituskuormitus voidaan suhteuttaa perus- ja maksimivoimaharjoitteiden toistomääriin seuraavasti:

LISÄKUORMA %      100    95     90        85    80     75    70     65    60     55     50

TOISTOT                         1     2       3       4-5      6       7      8       9    10     11     12

Jos esim. jalkaprässissä tekee 65 kg:lla 8 toistoa, niin taulukosta katsotaan 8 kertaa vastaava prosentti eli 70 % . Kysymys kuuluu mistä 65 kg on 70 %? ja ratkaisu on 65 kg: 70% eli 65:0,7 =92,8 eli 93kg

Jos halutaan harjoituksen intensiteetiksi 85%, niin painoksi valitaan 85%/93 kg:stä eli 79 kg ja toistoja tehdään 4-5. Jos taas halutaan tehdä pidempää sarjaa, niin esim. 10 toistoa, niin katsotaan 10 toiston kohdalta %, joka on 60 % ja 60 %/93 kg:stä on 55,8 kg eli 56 kg.

Yöpöydälläni on lojunut oheinen kirja, jota päätin tänään vilkaista ja kirja olikin ihan loistava; ei se sisältänytkään pelkkiä jumppaohjeita, niin kuin kannesta voisi päätellä. Kahlasin kirjan läpi yhdeltä istumalta (makuulta). Kirja kertoo tavallisista sekä harvinaisemmista ongelmista ymmärrettävästi, mutta ilmeisen asiantuntevasti. Siellä oli käsitelty mm.  kipua, harjoitusfysiologiaa, ergonomiaa, venyttelyä, poikittaisia vatsalihaksia, nyrjähdyksiä, iskiasta ja nivelrikkoa. toinen osio käsitteli ruumiinosittain  yleisempiä ongelmia esim. kyynärvarsi ja käsi, hiirikyynärpää: tunnistaminen, ennuste, hoito ja itsehoito, josta oli sitten kuvallisia ohjeita voimaharjoitteluliikkeistä ja venytyksistä.

Linus Johansson: Kuntoutusjumppa -lääkintävoimistelijan parhaat neuvot fyysiseen hyvinvointiin

                

Pasaatin esteetömyys

Pejantaina jalkauduimme Pasaatiin ja tutkimme ryhmissä Pasaatia toimintaympäristönä esteettömyyden ja saavutettavuuden kannalta. Ryhmämme tehtävänä oli havainnoida aluetta Pasaatin keskusaukiolta (risteyskohta Kauppa-, Kirkko-, Keskus- ja Ruotsinsalmenkadulle) Ruotsinsalmenkadun suuntaan

Sisäänkäynti (Ruotsinsalmenkadun puolella):

• ulko-ovet avautuvat automaattisesti
• infotaulussa kerrokset merkitty ja mitä palveluita missäkin kerroksessa on, ei ole erillistä karttaa tai pohjapiirrosta
• infotaulussa merkitty myös mihin liikkeisiin pääsee  esim. ulkokautta tai Keskuskadun sisäänkäynnin tasosta
  

Hissit:

• Aschanin kohdalla oleva hissi/wc/infokyltti (ylhäällä) huomaamaton, etenkin  näkövammaiselle voi olla haastavaa, koska harmaalla pohjalla valkoinen teksti, (voisi olla värikkäämpi,  ehkä suurempi teksti)
• pankkiautomaatin luona lattiassa hissimerkintä oli selkeä ja näkyvä

• hissi on standardikokoiselle pyörätuolille tarpeeksi suuri, mutta esim. geriatrisen tuolin kanssa voi tulla ongelmia
• hississä on tukikahva ja napit riittävän alhaalla, asiakkaan pitää tietää missä kerroksessa hänen tarvitsema palvelu on, sillä nappien kohdalla on ainoastaan kerrosnumero (voisiko mahdollisesti olla jonkinlainen kartta hissin seinällä?)

• 
  
• avohissin käyttöohjeet Ruotsinsalmenkadun puolella ovat selkeät, nappi painuu helposti alas, vaikka ote olisi hieman haparoiva (nappia kuitenkin painettava koko ajan tai hissi pysähtyy), ovi avautuu automaattisesti hissin pysähtyessä, Huom! muistettava varoa päätä ettei osu kaiteeseen kun tulee hissillä ylös (etenkin jos henkilön tarvitsee olla hyvin lähellä nappeja)

• ylöspäin menevää hissiä ei ollut merkitty mitenkään (H&M:n vieressä oleva hissi, Ruotsinsalmenkadun puolella)

Pankkiautomaatti:

• näppäimet ovat sopivalla korkeudella, ehkä ylin voi tuottaa hankaluuksia pyörätuoliasiakkaalle tai lyhytkasvuiselle henkilölle
• 
  

WC:

• kahvilan (Presso) wc:n ovi on jäykkä ja tilat ovat niin pienet, ettei esim. pyörätuolilla pääse sinne

Lattiat:

• Hesburgerin luona olevan lattian korkeuserot saattavat hankaloittaa liikkumista eikä korkeuseroja ole merkitty selkeästi
• lattiamateriaalit eivät ole erityisen liukkaat
• Ruotsinsalmenkadun puolella luiska on melko jyrkkä, mutta siinä on liukkautta estävät pinnat tietyin välein ja tukikaide
• matot estävät myös liukastumisia, mutta voiko niihin voi mahdollisesti myös kompastua
• käytävät ovat tilavat 

Valaistus:

• yleisesti ottaen valaistus vaikuttaa riittävältä, mutta Ruotsinsalmenkadun puolella kattolampuista 7 oli pimeänä
• Hesburgerissa valoa saadaan myös kattoikkunan kautta
• yksittäisissä liikkeissä on paljon käytössä myös spottivaloja

Äänet:

• ei ole ruuhka-aika joten äänet eivät häiritse
• joistain liikkeistä kuuluu musiikki käytävälle, mutta se ei ole häiritsevän kovalla
• mainonta kovaäänisistä on hillittyä, ei liian kovalla eikä jatkuvasti

Uloskäynnit:

• näkyvät riittävän hyvin

Myymälät:

• monessa myymälässä on pyörillä liikkuvat vaatetangot, joten mahtuu liikkumaan myös vaunujen, rollaattorin tai pyörätuolin kanssa
• osassa liian pienet sovituskopit (mm. Cubus), ei mahdu pyörätuolilla (liian monta sovituskoppia, siksi niin pieniä)
• Life:ssä sen verran ahtaat hyllyjen välit ettei pyörätuolilla pysty liikkumaan
• mm. Lehdossa on riittävän kokoiset sovituskopit myös pyörätuoliasiakkaille ja valaistus on riittävä, paljon spottivaloja, tuotteet paikoitellen ehkä hieman ahtaasti aseteltu
• Suomalaisessa kirjakaupassa tuotteet on selvästi merkitty

Penkit:

• voisi olla enemmän

Internet

• Pasaatissa on ilmainen WiFi asiakkaille, siitä oli pieni huomaamanton kyltti sisäänkäynnin lähellä

Esteettömyys

Esteettömyys ajatellaan yleensä koskevan vain liikuntavammaisia, mutta esteettömyys koskee kaikkia ihmisiä toimintakyvystä riippumatta. Esteetön ympäristö on turvallinen ja miellyttävä, kaikki toiminnot ovat helppokäyttäisiä ja loogisia. Esteettömyyteen ja saavutettavuuteen kuuluvat myös palveluiden saatavuus, tiedon ymmärrettävyys ja välineiden käytettävyys. Jokaiselle pitää taata osallistumisen mahdollisuus opiskeluun, työhön, harrastuksiin ja kulttuuriin. Liikkumisen esteettömyys helpottaa myös rakennuksien tavaraliikennettä, siivousta ja huoltoa.

Esteettömässä ympäristössä on huomioitu:

• liikkuminen
• näkeminen, hahmottaminen
• kuuleminen
• kommunikaatio
• sähköinen viestintä
• tiedon saatavuus

Näkövammaiselle esteetön ympäristö tarkoittaa eri ympäristöjen toteuttamista näkövammaiselle soveltuviksi. Internet sivut ja verkkopalvelut on toteutettu esteettömästi eli ovat helppokäyttöisiä näkövammaiselle. Kaikki opastekstit, tiedotteet ym. on kirjoitettu selkeästi ja tarpeeksi isolla kirjainkoolla. Luentomateriaali on saatavissa sähköisesti ja muokattavassa muodossa tai materiaalit on saatavilla pistekirjoituksella. Julkisten rakennusten opasteet ja pohjakartta ovat pistekirjoitusta ja kohokartta. Myyntituotteiden tiedot ovat myös pistemerkinnöillä.

Kuulovammaisen esteettömässä ympäristössä on huomioitu kaikuisuus, taustamelu, äänentoistojärjestelmä, valaistus, liikkumisen opastus ja hälytysjärjestelmän soveltuvuus kuulovammaiselle. Sisätiloissa kaikuisuus ja taustamelun määrä on minimoitava. Kaikuisuus vaikeuttaa puheen kuulemista ja siihen voidaan vaikuttaa rakennusmateriaalien akustisilla ominaisuuksilla. Taustamelua aiheuttavat ilmastointijärjestelmä, erilaiset laitteet ja rakennuksen ulkoa tuleva liikenteen melu. Äänensiirtojärjestelmistä yleisin on induktiosilmukka, jonka ohella voidaan käyttää radiotaajuus- ja infrapunalaitteita. Valaistuksen täytyy olla riittävän voimakas ja häikäisemätön, jotta puhujan suun liikkeet näkyvät mahdollisimman hyvin. Hälytysjärjestelmissä tulee käyttää äänisignaalin ohella visuaalista tai tärinään perustuvaa hälytystä, tämä tulee huomioida myös jonotusjärjestelmissä.

Esteettömyydestä löytyy tietoa http://www.esteeton.fi/portal/fi/esteettomyys/

Esteetön Kotka

Kotkassa on toiminut 2000- luvun alusta ensin hankkeena "Esteetön Kotka" ja 2014 alkaen osana omaa toimintaa "Esteettömyys ja hissityöryhmä". Työryhmään kuuluu ei alojen edustajia ja sen tarkoituksena on , että esteettömyys otetaan huomioon esim. rakennusten, pihojen ja ulkoilualuiden suunnittelussa. Tärkeänä tavoitteena on myös tiedon jakaminen ja  asenteiden muuttaminen, Jos esteettömyys otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, se ei lisää kustannuksia, toisin kuin jo valmiiden rakenteiden muuttaminen. Toki muutoksia tarvitaan myös jo olemassaolevaan ympäristöön, jotta kaikille kotkalaisille taataan samanlaiset osallistumismahdollisudet. 

Linkissä työryhmän jäsenet:

http://www.kotka.fi/hallinto_ja_talous/paatoksenteko/muut_toimielimet/esteeton_kotka/tyoryhma

Kummikuntoutujani käyttää liikkumiseen pyörätuolia ja olen sen myötä alkanut kiinnittää ympäristöön huomiota pyörätuolilla liikkumisen kannalta. Kuvan rappuset kotkansaarella olisivat mainio intervallikuntoilukohde, kun pyörätuolia työntäisi ylös. Tosiasiassa en ehkä uskaltaisi yrittääkään, sen verran jyrkkä on nousu.

Olin viime viikonloppuna Hiljaisuuden Retriitissä Kymin srk;n leirikeskuksessa Höyterissä. Siellä oli eräs rollaattorin avulla kulkeva rouva, jota auttelin ja kiinnitin huomiota Höyterin esteettömyyteen. Lähes joka paikkaan oli luiskat, mutta ne olivat hyvin lyhyitä ja jyrkkiä. Saunalla oli tasoeroja, joissa ei ollut luiskaa, mutta siitä rouva meni nostamalla ensin rollan ja sitten astumalla perässä. Perjantaina sai vielä puhua, joten keskustelin rouvan kanssa yleensä rollaattorin kanssa kulkemisesta. Hän asuu senioritalossa ja kun hän sai rollan käyttöön, oli noussut hurja riitely siitä, että rollaattori tuo saunaan likaa, eikä sitä saa tuoda saunatiloihin. Rouva oli hankkinut lääkärintodistuksen taloyhtiön hallitukselle rollaattorin käytöstä ja on saanut nyt jatkaa rakastamaansa saunomista. Löylyt vain ovat kovin miedot lähes lattiatasolla ja tästä keksinkin, että saunoihin pitäisi rakentaa penkki myös sellaiselle korkeudelle, että siihen ylettyisi istumaan ilman kiipeämistä ja olisi kuitenkin huomattavasti korkeammalla, kuin alimmalla askelmalla istuen. Senioritaloissa voisi myös olla yhteiskäytössä oleva rollaattori, joka olisi vain saunatiloissa, joten tällä vältettäisiin lian kantautuminen pesutiloihin. Yhdellä käytävällä Höyterissä oli tosi hyvä luiska; riittävän pitkä, tukeva, ei luistanut edes villasukalla ja siististi rakennettu. Sitten muistinkin, että mieheni kertoi viime talvena olleensä Höyterissä keikalla rakentamassa luiskaa rappusten tilalle. Kyllä hyvän työn tunnistaa!

Itsemurha

Eilen ja tänään käsittelimme itsetuhoisen asiakkaan kohtaamista hoitotyössä. Tärkeimpänä asiana jäi mieleen, että itsemurhasta tai kuolemasta puhuminen ei kannusta itsemurhaan. Kun asiakas puhuu kuolemasta, niin asiaan pitäisi pysähtyä, eikä vaan etsiä elämän positiivistä puolta tyyliin, eihän sinulla mikään hätä ole ja mikäs tässä on elellessä. On uskallettava kysyä ihan suoraan, että oletko ajatellut itsemurhan mahdollisuutta?
Sallan kertomat esimerkit nostivat tunteet pintaan ja kyyneleet tulivat silmiin monta kertaa. Samalla nosti päätään taas epäilys, onko minusta alalle, kun olen niin empaattinen? Tosin en ole suuntautumassakaan mielenterveyspuolelle.

Kysyin tunnilla, miten neuvoa henkilöä, joka haluaa erota parisuhteesta, mutta ei uskalla, koska puoliso uhkaa itsemurhalla. Vasta kun asiasta oli keskusteltu tajusin, että olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa yli 30 vuotta sitten. Olin juuri täyttänyt 18 ja olin seurustellut 15-vuotiaasta. Poikaystäväni meni armeijaan, mutta ei pystynyt olemaan siellä mielenterveydellisistä syistä. Varsinaisia itsemurhayrityksiä hänellä ei tietääkseni ollut, mutta nyt ajatellen viitteitä oli paljonkin siihen suuntaan. Minä olin lukiossa ja täysi-ikäisen uusi maailma edessä, enkä halunnut enää jatkaa suhteessa. Muutama vuosi tämän jälkeen kuulin, että hän oli tehnyt itsemurhan. En ollut koskaan ollut missään tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa, joten en ollut hautajaisissa. Muistan, että olin töistä sairaslomalla muutaman päivän, mutta ilmeisesti en asiaa käsitellyt kunnolla kuitenkaan. Useampi vuosi tämän jälkeen olimme nykyisen mieheni kanssa ravintolassa ja tämän nuoruuden poikaystäväni veli tuli huutamaan minulle, että se kaikki oli minun syytäni, että minä aiheutin sen itsemurhan. En muista, että olisin itse kokenut syyllisyyttä silloin tai sitten olen vaan hyvin haudannut käsittelemättömät tunteet johonkin syvälle, mistä ne nyt sitten pulpahtivat esiin.