Heti elokuussa meillä alkoi Kotilo-projekti yhdessä Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan opiskelijoiden kanssa. Kotilo on luonto ja ympäristöpainotteinen päiväkoti Kotkassa. Sen toiminta-ajatus on : "Luonto- ja ympäristöpainotteisena päiväkotina Kotilon toiminta-ajatus on lapsen hyvä ja turvallinen hoito ja kasvatus toteuttaen kestävän kehityksen periaatetta yhteistyössä vanhempien kanssa. Kotilossa nautimme ja opimme kaikin aistein iloisesti, kiireettömästi sekä itse tutkien." Päiväkodissa on 6 ryhmää ja lapsia on noin 40, iältään 1-5 vuotta.
Projektin tarkoituksena on järjestää toimintapäivä 17.9. päiväkodin piha-alueella. Jakauduimme kuuteen ryhmään (6-8 jäsentä), niin että jokaisessa oli edustajia molemmista osaamisaloista, ja aloimme ideoida toimintapisteitä. Tarkoituksena on, että jokainen lapsiryhmä käy vuorotellen kullakin pisteellä ja pisteen toiminnot soveltuvat muunneltuina koko ikäryhmälle.
Päiväkodin toiminta-ajatuksena oleva kestävä kehitys toimi meillä innoittajana ja päätimme kehitellä kierrätyspisteen. Pisteessä on kuusi pahvilaatikkoa, joihin on tulostettu kunkin kierrätysjakeen kuva ja paristoille pieni muovikuppi. Levitämme ison jätesäkin päälle lajiteltavaa materiaalia esim. maitopurkki, lasipurkki, metallikansi, banaaninkuori jne. ja lapset laittavat kunkin "roskan" kuvan mukaiseen oikeaan laatikkoon. Samalla keskustellaan, kysellään ja kerrotaan kierrätyksestä; miksi on tärkeää lajitella, mitä esim. peltipurkille tapahtuum, kun keräysauto on sen hakenut? Pienimpiä avustetaan ja ohjataan enemmän.
Tavoitteena on opetella roskien lajittelua ja saada tietoa lajittelun vaikutuksesta ympäristöön. Kierrätyspisteessä toteutuu luonnontieteellinen orientaatio, joka auttaa lasta ymmärtämään ympäristöään, kunnioittamaan luontoa, huolehtimaan lähiympäristöstään ja ymmärtämään oman toimintansa seurauksia. Lapsilähtöisyys toteutuu, kun lapsi saa onnistumisen elämyksiä, lajitellessaan oikein. Lapset oppivat myös odottamaan omaa vuoroaan ja ryhmässä toimimista. Ihanteellista olisi, että lapsi kotona huomaisi kodin roskien lajittelun ja yhdistäisi sen tähän toimintapäivään.
Kuntoutuksen osaamisalan kriteereissä on, että "Kuntoutujaryhmien ohjaustilanteiden suunnittelu, toteutus ja arviointi" ja tässä projektissa tehdään juuri sitä. Nämä lapset eivät varsinaisesti ole kuntoutujia, mutta se ei vaikuta tämän kriteerin toteutumiseen. Koko projekti tukee ja edistää myös lasten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Meille osallistujille projekti opettaa ryhmässä työskentelyä, vuorovaikutusta, yhteistyötaitoja, turvallisuudesta huolehtimista ja vastuullista toimintaa.
Arviointi
Päivä onnistui kaikin puolin hyvin. Kaikki ryhmät olivat panostaneet omaan pisteeseensä ja kun vielä tapahtumaa edeltävänä pävänä valittin Johtoryhmä, niin homma toimi. Johto/johtaja projektille olisi mielestäni pitänyt valita heti alussa, koska monia koko tapahtumaa koskevia asioita ei hoitanut kukaan, esim. tiedottaminen päiväkodille (tapahtui tapahtumaa edeltävänä päivänä), palautelomakkeiden laatiminen, diplomien valmiiksi tekeminen ja käytön miettiminen. Kaikki saatiin kuitenkin tehtyä ja toimimaan viimetinkaan, mutta kuitenkin. Tapahtuman pisteet olivat:
- Peikon luola, jossa laulettiin ja soitettiin Mörrimöykylaulua
- Aarteen etsintä viidakosta, joka oli tasapainorata
- Moporata, joka oli asfaltille piirretty liikennepuisto liikennemerkkeineen, taloineen ja suojateineen
- Kivien maalaus ja käpylehmäpiste
- Luontopiste, jossa yhdisteltiin luontokuvia toisiinsa (esim. tikan ja tikankolon kuvat)
- Kierrätyspiste
Lasten suhtautuminen ja tietämys kierrätyksestä oli positiivinen yllätys. Meillä ryhmäläisillä ja ehkä muillakin ryhmillä oli käsitys, että pisteemme on liian vaikea tai tylsä. Lapset osallistuivat innostuneesti lajitteluun ja vaikutti siltä, että he myös osasivat lajitella. Lastenhoitaja kertoikin, että päiväkodissa lajitellaan kaikki ja heilläkin on kuvallinen kierrätyspiste. Kovasti kehuimme lapsia, kuinka hyvin he osaavat lajitella.
Ajankäyttöä olisimme voineet miettiä enemmän etukäteen, koska 15 minuuttia tuntui pitkältä ajalta ja loppuun piti keksiä lisäohjelmaa eli jumppaa. Jumpanhan voi ottaa myös kokemuksena luovanliikunnan ohjaamisesta. Ohjausjärjestystä ja kunkin omaa ohjausta olisimme voineet myös suunnitella tarkemmin etukäteen. Ohjauksessa oli kokoryhmänohjausta sekä yksilöohjausta. Vuorotellen joku ryhmäläisistä selitti, mitä on tarkoitus tehdä ja muut auttoivat tarvittaessa oikean laatikon valinnassa. Meitä oli 6 ohjaajaa ja ehkä se oli kerralla liikaa. Olisimme voineet sopia selkeät vuorot. Tilankäyttöä olisimme voineet myös suunitella, koska lasten oli tarkoitus olla jonossa, mutta he olivat epämääräisessä rivissä. En tiedä, olisvatko nämä järjestelyt tuoneet lisäarvoa pisteellemme, koska kaikki sujui kuitenkin hyvin joustavasti ja yhteistyö ryhmäläisten kesken oli hyvää.
Sisällöllisen orientaation toteutumisesta saamme ehkä tietoa palautelomkkeista tai suullisesta palautteesta päiväkodilta. Toivottavasti lasten aivoihin jäi pieni jälki lajittelusta ja se tuottaisi ahaa -elämyksiä kotona; "tämän minä osaan" tai "miksi meillä laitetaan kaikki roskat samaan astiaan?"
Kestävä kehitys jatkui myös pisteemme purkamisessa; kaikki tarvikkeet lajittelin kotipihan kierrätyspisteeseen, lukuun ottamatta jätesäkkejä ja pahvilaatikoita, jotka menevät vielä käyttöön eli ei jäänyt rekvisiittaa nurkkiin pyörimään, niinkuin yleensä tämän tyyppisten projektien jälkeen.



Hienoa työtä. Sitä ei tule itse ajatelleeksikaan kuinka paljon lasten oppimiseen vaikuttaa päiväkodin paneutuminen myös ympäristöasioihin. Saattaapa sattua monessa perheessä niin, että lapset tuovat nämä asiat käytäntöön kodissa ja kierrätyksestä tulee koko perheen yhteinen asia. Maailma on muuttunut valtvasti siitä , kun omat lapseni olivat päiväkodissa, silloinkin kyllä varmati kierrätettiin jossain määrin, mutta se oli aikuisten asioita.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
Poista